Se on moro!

No hommat ei ehkä mennyt ihan niinkuin Strömsössä ja tässä perheessä jatkan vielä reilu viikon verran mutta sen jälkeen se on heippojen aika. Oon siis päättänyt lähteä tästä perheestä ja oon helpottunut, mutta samalla jännittää ja vähän pelottaakin että mitäs nyt. Mulla on viikko aikaa metsästää uusi perhe tai sitten on kovat ajat edessä.

En nyt ala tähän avaamaan ihan kaikkea mitä tässä taustalla oli, niitä saa kysyä kyllä jos kiinnostaa, mutta lyhyesti homma meni niin että tämän perheen ja mun odotukset eivät ihan kohdanneet. Mun oli vaikea sopeutua heidän tapoihinsa eivätkä he oikeastaan antaneet mulle aikaa edes yrittää ennenkuin ensimmäisen kerran jo asiasta huomauttivat. Lisäksi työajat eivät menneet ihan niinkuin oli sovittu ja vapaapäiviä ei juuri viikonlopulle osunut, jolloin olisi juuri ollut mahdollisuus lähteä vähän kauemmas kavereita tapaamaan.

Toinen juttu mikä ensin mietitytti, sitten häiritsi ja lopulta alkoi kaivelemaan niin paljon että jo yksissään olisi riittänyt mun syyksi lähteä eli se, että täällä mulla ei ole yhden yhtä kaveria. Tuntuu, että oon vankina täällä kylässä, jossa ei ole mitään tekemistä ja satunnaisesti kun mulla olisi auto käytössä, ei mulla ole mitään paikkaa mihin sillä mennä, eikä houkuta yksinkään mennä mihinkään lähikylien kahviloihin istuskelemaan. Au paireja tässä kylässä on mun lisäksi yksi, ihan mukava saksalainen tyttö, jonka oon nähnyt kerran, mutta hänkin lähtee jo lokakuun alussa kotiin. Eli jos joku tätä lukee ja au pairiksi aikoo, kannattaa ihan oikeasti miettiä sitä sijaintia mihin lähtee ja kestääkö sen, jos viikonloput (jolloin melkein ihan kaikki muut au pairit ovat vapaalla) eivät ole vapaita. Jos autoa ei ole käytössä, vapaapäivät on arkena ja asuu pikkukylässä, jossa ei juuri muuta samanikäistä seuraa ole, aika käy pitkäksi ja nopeasti.

Eipä mulla muuta tällä kertaa, laittelen myöhemmin tilannepäivitystä siitä, miten uuden perheen etsiminen luonnistuu.