Pariisi

No niin nyt on Pariisin reissu taputeltu. Käveltyjä kilometrejä kertyi kahdessa päivässä hieman alle 30 ja vaikka aikaa ei ollutkaan liiaksi, niin koin reissun kyllä onnistuneeksi ja ehdittiin hyvin nähdä paikkoja sen verran, että voin hyvillä mielin sanoa käyneeni Pariisissa.

Meitä oli kuuden hengen porukka eli me Lyonin suomitytöt ja pari meksikolaisvahvistusta, joista kaikki muut olivat jo käyneet Pariisissa mua lukuunottamatta. Reissuun lähdettiin puoli kahdeksalta aamulla noin nollan tunnin yöunilla edellisen illan hieman venähtäessä. Kahden tunnin junamatka sujui nopeasti torkkuessa ja Pariisin päässä pienestä tärinästä huolimatta löydettiin hostellille helpohkosti.

Meidän hostellilla oli todella hyvä sijainti, vain muutaman minuutin kävelymatka Louvrelta. Vaikka olen paremmissakin hostelleissa öitäni viettänyt ei paikka ollut kuitenkaan ihan kamala katastrofi ja kun hintaan sisältyi vielä aamupalakin, (tosin ranskalainen) ihan mielelläni annoin rahani heille.

Hostellille löydettyämme piti hieman virkistäytyä ja valmistautua lähtöön. Nälkä alkoi kurnia kahdentoista aikaan ja löydettyämme jo Amsterdamista tutun pariisittaren Adan matkaan, suuntasimme lounaalle. Syömisen jälkeen oli aika alkaa koluta kaupunkia ja lähdimme Sacre Cœurille. Metroasemalla seuraamme liittyi vielä toinen paikallinen Tara ja kiivettyämme noin miljoona porrasta näin ensimmäisen kunnon näkymän Pariisin ylle.

Montmartrella pyörittyämme otimme kurssiksi Montparnassen tornin, johon olisimme halunneet mennä ihailemaan maisemia, mutta sinne päästyämme päätimmekin jättää väliin hinnan ollessa 15 euroa per nenä. Tämän jälkeen päätimme kävellä Luxemburgin puutarhan kautta Notre Damelle ja siellä kiivetä torniin ihmettelemään Pariisia yläilmoista. Toteutimme suunnitelman vain huomataksemme, että torni oli juuri suljettu siltä päivältä. Pimeänkin jo laskeuduttua ja vatsojen kurniessa suuntasimme kerrankin suomalaiseen aikaan illalliselle.

Pizzat mahassa muhimassa kävimme vielä katsomassa vilkkuvan Eiffeltornin ja erinäisistä syistä johtuen halusivat kaikki vetäytyä yöpuulle jo aikaisin ja jättää Pariisin yöelämän tutkimisen seuraavalle kerralle. Puoli yhdeltätoista laitoin pään tyynyyn ja noin 40 tunnin valveillaolon jälkeen maittoi uni oikein hyvin.

Sunnuntaina herätyskello soi kahdeksan aikaan ja aamupalan jälkeen puoli kymmeneltä luovutimme huoneen ja lähdimme kohti Champs-Elyséetä. Riemukaarelta pääsimme vihdoin ylös torniin (ilmaiseksi!) ja olihan se Pariisi vakuuttava myös sieltä ylhäältä käsin. Yksi asia, joka tosin hieman jäi häiritsemään oli se valtava saasteiden määrä, joka kaupungin yllä lillui! Eikä meidän näkemä ollut edes mitään verrattuna, millaista se on pahimmillaan. Yhtäkkiä tuli kova kaipuu Suomen puhtaisiin metsiin.

Riemukaarelta vaelsimme Eiffeltornille ja pitihän siellä muutama turistikuvatkin ottaa. Lounasaikakin alkoi olla käsillä ja kävimme syömässä herkulliset croque madamet ravintolassa ja tämän jälkeen alkoi jo aika käymään vähiin. Aloimme valua kohti hostellia, mutta matkalla poikkesimme vielä katsastamassa Louvren pyramidit pihalla ja kaupassa ostamassa eväitä bussimatkaa varten. Neljän aikaan lähdimme hostellilta bussille ja viideltä bussi kohti Lyonia.

Vielä jäi nähtävää, joten pitääpä vielä joskus palata kerran tai muutamankin Pariisiin :-)

Elossa ollaan!

Taas on venähtänyt ihan luvattoman pitkä aika viime postauksesta. Ihan alkaa hävettää, mutta en nyt toisaalta jaksa kamalasti stressiäkään tästä ottaa. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä reilu kuukaudessa. Kävin kotona parin viikon lomalla jouluna ja takasin palasin reilu viikko sitten eli toinen päivä tammikuuta. Ennen lomaa olivat Lyonin kuuluisat Fête des Lumières valojuhlat, joissa oli upeita valoesityksiä ja ihan liikaa ihmisiä mulle näin suomalaisena.

Otin muutama viikko ennen joulua tavoitteeksi lukea ennen lopullista kotiinlähtöä
kaikki Harry Potterit englanniksi kun mun hostperheeltä sattuvat ne kaikki löytymään

Mun ehdottomasti lemppariesitys Fête des Lumièreillä oli tämä Lyon vanhan
kaupungin St Jeanin katetdraaliin tehty, jossa ei vähän ajan katsomisen jäkeen enää
tiennyt mikä oli oikeaa kirkonseinää ja mikä siihen heijastettua valoa

Ennen lähtöä vielä viimeisenä iltana sain maistiaisia ranskalaisesta jouluruoasta
ja ensimmäisen kerran elämässäni maistoin myös etanoita! En ala haukkumaan, mutta
eihän mikään kinkkua ja suomalaisia joululaatikoita voita...

Tätä fiilistä ei voi sanoin kuvailla kun pitkän
ajan päästä pääsee vihdoin kotiin!

Loma kotona oli lähes kaikkea, mitä olin odottanutkin. Heti kotisohvalle lösähdettyäni koko aika Ranskassa tuntui kuin unelta, ihan kun en olisi mihinkään ikinä lähtenytkään. Oli ihanaa nähdä taas oma perhe (myös teitä velikullat 💖), kaverit ja tietenkin tärkeimpinä rakas Teemu ja omat koirulit! Pääsin pitkästä aikaa ajamaan autolla ja pyörimään vanhoissa tutuissa paikoissa. Joulu oli ihana niinkuin aina, vaikka jotenkin jäi tuntumaan, että sitä omaa joulufiilistä ei ollut ihan niin paljon kuin yleensä, voi johtua siitä etten päässyt touhuilemaan niitä mun omia joulujuttuja marraskuusta asti kotona. Ruokia ja suklaata tuli kuitenkin syötyä ihan kiitettävästi ja matkalaukunkin vielä täytin kaikella mahdollisella suomalaisella syötävällä. Loma olisi kyllä voinut kestää pidempäänkin, tai vähän oli sellainen olo että olisi voinut jäädä nyt suoraan kotiinkin eikä olisi enää takaisin tarvinnut tulla. Mutta mulla on vielä hommaa ja nähtävää täällä, kyllä reilut kaksi kuukautta vielä jaksaa, varsinkin kun nyt on varmaa, että Teemu tulee tänne viikoksi kuukautta ennen kuin mun kotiinpaluu koittaa! 

Näille  karvaturreille oli taas rankkaa jättää heipat :'(

Paluu takaisin Ranskaan ei mennytkään ihan sitten helpoimman kautta. Teemu tiputti mut lentokentälle hyvissä ajoin paria tuntia ennen lennon alkuperäistä lähtöaikaa. Tein check-inin kentän aulassa automaatilla, jolta sain kuitenkin vain yhden lentolipun välille Helsinki-Pariisi, mutta en välille Pariisi-Lyon. Tällainen lievä panikoija kun olen luonnostani, nousi muutama tuskanhikipisara otsalle mutta ongelma selvisi kuitenkin muutamalta työntekijältä kysymällä ja lopulta sain lipun toisellekin lennolle. Turvatarkastuksesta läpi päästyäni etsin portin, jolta mun lennon oli tarkoitus lähteä. Huomasin lentoni olevan arviolta puoli tuntia myöhässä ja mulla oli alunperinkin vain tunnin vaihtoaika Pariisissa. Tässä vaiheessa sisäinen panikoijani alkoi jo itkeä. Ulkoisesti pysyin vielä suht tyynenä mutta pieniä paniikkiviestejä taisin laittaa. Kun arvioitu lähtöaika muuttui tunnin myöhemmäksi, alkoi jo pientä tärinää ilmetä, mutta onnekseni huomasin, etten ollut ainut matkalla Lyoniin joten salakuuntelin muiden keskustelua virkailijan kanssa ja kuulin hänen selvittävän meille muuta vaihtoehtoa. Kone Pariisiin oli kaiken lisäksi vielä ylibuukattu, mutta virkailija sai meille hommattua paikat Lontoon kautta Lyoniin. Mulle lyötiin siis käteen lippu Lontooseen Pariisin sijaan ja lähdin suunnistamaan kohti uutta porttia. 

Lontoon koneeseen päästyäni päätin ottaa pienet unet ja jonkun ajan päästä herättyäni huomasin, ettemme vieläkään olleet liikkeellä vaikka olisi pitänyt olla jo matkalla. Lopulta kone lähti myöhässä muistaakseni vähän vajaan tunnin joka johti siis pieneen reippailuun Lontoon päässä, sillä vaihtoaikaa oli n. 5 minuuttia siitä, kun olin päässyt koneesta ulos. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehdin koneeseen ja lopulta olin noin kaksi tuntia myöhemmin Lyonissa alkuperäisestä aikataulusta. Suomi ei vaan millään halunnut päästää musta irti :-)

Katsellaan vähän kuinka innoissani jaksan tänne kirjoitella, mutta ensi viikon viikonloppuna suunnataan suomiporukalla ja meksikolaisvahvistuksella Pariisiin eli viimeistään siitä sitten juttua!