Mun uusi koti numéro 2

Tästä alkaa toinen yritys. Muutin eilen tänne mun uuteen perheeseen ja huomenna on eka työpäivä eli kodittomana eläminen on nyt saatu päätökseen. Viikossa ehti tapahtua niin paljon. Tuntuu että etsin perhettä tosi kauan, vaikka todellisuudessa uuden löytämiseen meni vain 4 päivää. Tasan viikko sitten olin juuri saapunut Lyoniin ja suunnitelmat jatkosta olivat ihan auki. Nyt viikkoa myöhemmin mulla on uusi perhe, uusia ystäviä ja uusi kotikaupunki. Hullumminkin voisi asiat olla.

Perjantaina olin Anetella yötä ja käytiin vähän katsastamassa Lyonin yöelämää isomman tyttöporukan kanssa. Mukana oli meidän lisäksi saksalaista, itävaltalaista, meksikolaista, espanjalaista ja yksi tanskalainenkin mahtui mukaan. Tytöt olivat tavanneet toisensa kielikoulussa ja oli kyllä mukavaa tavata uusia ihmisiä ja kaikki vaikuttivat vielä niin kivoilta! Vielä ei sellaista tosi hyvää menopaikkaan löydetty mutta onhan tässä aikaa. Yöllä ei juuri julkiset kulkeneet joten kokeiltiin Aneten kanssa ensimmäistä kertaa Uberia ja hengissä päästiin perille asti. Eilen oltiin yhdellä meksikolaisella tytöllä syömässä niin hyvää illallista. Mukava ilta meni nopeasti jutustellessa.

Näkymät Fourvièrelta kaupunkiin

Tänään käytiin Hannan (joka on mun perheen isän siskon perheen au pair!) kanssa Fourvièren kirkon pihalla kuikuilemassa maisemia. Kirkkoon olisi pitänyt jonottaa 15-20 minuuttia joten säästettiin se myöhemmäksi. Maisemien ihastelun jälkeen käveltiin takaisin kaupunkiin ja päädyttiin lopulta Part Dieun ostoskeskukseen sompailemaan. Ostettiin myös crêpet Nutellalla, ja saatiin varmaan vuoden Nutella-annostukset kerralla. Crêpen syöminen osoittautui muuten älyttömän vaikeaksi. Oon aika varma, että kun menen pesemään naamaa kohta, löytyy Nutellaa vielä tukastakin.

Mun tää nykyinen perhe on niin vastakohta sille edelliselle! Esimerkiksi eilen kun ajattelin, että jään kotiin enkä menekään illalliselle sillä en halua olla epäkohtelias ja vain tiputtaa kamat huoneeseen ja kadota samantien mutta hostisä sanoi ettei nuori niinkui mä voi hengailla vanhojen ihmisten kanssa lauantai-iltana, joten mä sitten lähdin. Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä perheestä ja kaupungista ja kaikesta mutten uskalla intoilla liikaa etten manaa koko juttua...