Mun uusi koti

Kyllä, nuo valkoiset huiput ovat niitä Mont Blancin nyppylöitä

Tältä näyttävät mut uudet kotimaisemat! Talot on suurimmaksi osaksi tosi söpöjä puumökkejä ja sellaisessa mäkin asun. Lisäksi tällaiselle Etelä-Suomessa asuvalle nää vuoret on vaan niin upeita ettei voi todeksi uskoa. Kävelen täällä silmät suurina ja tuijottelen noita vuoria ja paikalliset sanoo vaan että ei niissä ole mitään ihmeellistä, siinä ne on aina olleet. Mutta... Vähän harmittaa kun kuviin ei saa sitä fiilistä ja tunnelmaa, mikä noista vuorista tulee. Ne on niin valtavia.

Perhe on ainakin näiden kolmen ensimmäisen päivän jälkeen tosi kiva. Vanhemmat on ymmärtäväisiä mun ymmärtämättömyyden suhteen ja selittää moneen kertaan kunnes tajuan ja lapsetkin jaksaa toistaa. Aina en silti jaksa kysyä viittä kertaa mitä enkä siltikään ymmärrä vaan sanon vaa oui oui ja toivon etten tee hirveen väärin... ei ehkä paras mahdollinen taktiikka :-D Välillä on kyllä hankalaa kun ei voi sanoa mitä haluaa ainakaan ilman pitkiä luovia taukoja, joiden aikana etsin kääntäjästä oikean sanan ja se alkaa myös turhauttaa. Tänään tuli ensimmäinen pieni epätoivon hetki kun käytiin ja hostäidin kanssa ajelemassa enkä tajunnut suurinta osaa yhtään mistään. Se onneksi meni ohi ja loppuiltapäivä ja -ilta meni hyvillä mielin ja sain keskusteltuakin illallispöydässä kiitettävästi.

Toin mukanani Muumi huopa-askartelusetin ja ekana iltana taiteiltiin lasten kanssa nuo kuvassa näkyvät taideteokset, jotka kädessä pienempi tuli myöhemmin mun luo ja sanoi että saan ne lahjaksi koska on niin kivaa, että tulin heille au pairiksi :-) Eilen pääsin pitämään mun ensimmäisen erittäin vakuuttavan puhuttelun ranskaksi kun pienempi olisi halunnut vielä viimeisen kerran viimeisen kerran jälkeisen viimeisen kerran ja sille piti laittaa stoppi. Onnistuin! Hetken se oli mulle vihainen kunnes päästiin kotiin ja halusi taas tulla syliin ja touhuta kaikkea. Huomenna pitäisi viedä vanhempi poika jääkiekkotreeneihin viereiseen kylään/kaupunkiin autolla ja käydä tytön kanssa luistelemassa ja hengailla treenien ajan. Saa nähdä mitä siitä tulee.. Täällä meinaan tiet on yhtä leveitä kun koti-Suomessa yksi kaista ja jos joku valittaa että MINÄ ajan liian kovaa voi tulla tänne katsomaan!

Taustalla mun ensimmäinen ja tällä hetkellä ainut kaveri Câlin-kisu
(mun ei pitänyt edes tykätä kissoista)