Löpinää lomasta

Pahoittelut pienestä postaustauosta, mutta näin lomalaisena on ollut niin hirveä kiire löhöillä ja hengailla kavereiden kanssa, että blogi on painunut vähän unholaan. Ja Amsterdamissakin on tullut käytyä tässä välissä, mutta siitä juttua myöhemmin kunhan saan aikaiseksi.

Kelataanpa vähän mitä kaikkea lomalla on ehtinyt tapahtua. Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä käytiin Aneten kanssa tutustumassa Île Barbeen, joka on pieni saari Saône-joessa Lyonin pohjoispuolella. Saarella on vanha luostari, joka on Wikipedian mukaan alunperin perustettu 500-luvulla eli suhteellisen vanha pytinki kyseessä. Luostari tosin ei ole enää toiminnassa ja oli aika rappeutuneen näköinen eikä saarella juuri mitään muuta ollutkaan, asukasluku on ehkä 10 ihmisen luokkaa. Hetken ihmeteltyämme jatkoimme siis matkaa joen toisella puolella olevaan kylään, joka oli tosi söpö. Alue kuuluu siis vielä Lyonin kaupunkiin, mutta tunnelma siellä oli ihan erilainen, ihan kuin olisi ollut jossain pienessä kylässä Ranskan maaseudulla. Turisteilun jälkeen suunnattiin Aneten kanssa meille myöhäiselle lounaalle ja päiväunille sohvalle muiden au pairien valittaessa töitä kun lapset ovat lomalla ja he joutuvat vahtimaan muksuja koko päivän...

Lauantaina mut suostuteltiin lähtemään kissakahvilaan. Päivän lopputulos: en vieläkään tykkää kissoista. Onhan ne ihan söpöjä, mutta kissojen vika on se, etteivät ne ole koiria. Hyvää ruokaa kahvilasta ainakin sai ja marenki-sitruunapiirakkaöverien jälkeen suunnattiin meille katselemaan leffoja ja viettämään tyttöjeniltaa.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta retkelle Beaujolais'n viinintuotantoalueelle. Retki oli Lyon International -yhdistyksen (?) järjestämä ja mukana oli kaksi bussilastillista porukkaa, suurimmaksi osaksi yliopistovaihtareita eli meininki oli äärimmäisen kansainvälistä. Ei sillä, että me suomalaiset oltaisiin kellekkään muulle juuri puhuttu kuin keskenämme...

Syksy se on saapunut Ranskaankin kuten väriloistosta voi päätellä

Maanantai oli ihan superlämmin täällä. Istuin sohvalla ja tavoilleni uskollisena en ollut poistunut sisätiloista siihen mennessä kun hostisä tuli kotiin lounaalle. Katselin ulos ikkunasta ja ajattelin, että onpa syksyisen näköistä, tarvitseekohan jo talvitakkia, jos ulos menee. Hostisä tuli kotiin shortseissa ja t-paidassa ja kertoi ulkona olevan 25 astetta lämmintä. Hetken tuijotettuani hämmentyneenä päätin että kaipa sitä täytyy mennä nauttimaan Suomen kesäsäästä ja hikihän siinä hommassa tuli! Onneksi nyt ollaan päästy takaisin mukavaan reilu kymmeneen asteeseen ettei tarvitse lyhytlahkeisia housuja kaivaa kaapinpohjilta.

Juu eipä ollut ilmoissa valittelemista

Sitten vähän katsausta tulevaan eli parin viikon päähän, jolloin mun äiti ja isi tulevat kylään! Pitää suunnitella hyvin mitä kaikkea voinkaan näyttää mun lempikaupungista! Lisäksi eilen ostin lentoliput kotiin jouluksi, johon on enää alle kaksi kuukautta :-)

Loma!

Iltapäivällä lykkäsin lapsoset isovanhempien riesaksi ja mulla alkoi kahden viikon loma! Aloitin käymällä luistelemassa Aneten ja muutamien kansainvälisten toverien kanssa, ja mahtuipa mukaan yksi kolumbialainenkin, joka ei ollut luistellut elämässään kertaakaan ennen tätä päivää. Lomalla aion ainakin käydä Amsterdamissa ja viiniretkellä, pitää vähän jotain tyttöjenillantynkää suomiporukalla ja mahdollisesti tuijotella vähän Netflixiäkin (lue: katsoa päivän aikana vähintään kaksi kautta jotain sarjaa putkeen).

Yli kuukausi Ranskassa ja nyt vasta söin ensimmäiset macaronit!

Viime viikonloppuna käytiin perjantaina elokuvissa katsomassa Tim Burtonin uusin elokuva eriskummallisista lapsista. Englanniksi onneksi, vaikka ranskankielinen versiokin oli tarjolla. Elokuva oli ihan ok, mutta parempiinkin olen kyllä törmännyt. Sen olen täällä huomannut, että mulla ei ole enää minkäänlaisia ongelmia englannin kielen kanssa, tietenkin sönkötän silloin tällöin, mutta ymmärtämisen ja ymmärretyksi tuleminen sujuu. Ei ehkä ihan sitä, mitä tulin täältä hakemaan, tarkoitushan oli oppia ranskaa... Vähän harmittaa, että nykyisessä perheessäni puhun lapsien kanssa englantia, mutta kun etsin perhettä silloisessa tilanteessani, koin ettei kieli ollut se asia, jossa kannattaisi alkaa nirsoilemaan. Aloitin puhua englantia vanhemmille, niin vaihtaminen tuntuu nyt kovin vaikealta. Mutta loman jälkeen aion tehdä asiaan muutoksen ja mennä kielikouluun! Tosin näillä näkymin vain kuukaudeksi, koska se lysti on niin tyyristä, että ei au pairin palkalla sitä kovin pitkään kustanneta. Vaikka shoppailua voisin ehkä yrittää vähän vähentää ja sillä säästää rahaa, mutta eihän se ole kivaa... Tarkoittaako se kun hakee lapsia koulusta ostoskassi kädessä ja hostlapsi kysyy "can you stop buying things?", että pitäisi rajoittaa? Ei kai.

Sushiravintola oli hauska kokemus, lautaset pyörivät liukuhihnalla ja siitä sai napata mitä halusi ja lopuksi maksettiin lautasten määrän ja värin mukaan kassalle

 Lauantaina kävin elämäni ensimmäisen kerran sushilla. En oikein ihastunut mutta ei se pahaakaan ollut. Jos pitää valita niin mielummin menen pizzalle.... :-) Sunnuntaina harrastettiin kulttuuria ja käytiin Musée des Confluencesissa. Museo oli äärimmäisen ufonnäköinen talo ihan lähellä kohtaa, jossa Lyonin läpi kulkevat joet Rhône ja Saône yhdistyvät. Museossa oli monenlaista näyttelyä, tanssista ja kengistä evoluutioon ja kuolemanjälkeiseen elämään. Siellä asusti jopa, nyt tosin enää vain luurankona, valtava mammutti, joka oli löydetty 1800-luvulla vain muutaman kilometrin päästä sen nykyisestä sijainnista, eli ihan täältä Lyonista! Melkein voin kuvitella täällä mammutteja nykyäänkin.

Pitipä sitä muutama turistikuvakin ottaa. Taustalla museo, joka mielestäni ainakin muistuttaa avaruusalusta... Sen vielä sanon, että oon niin onnellinen näistä tyttösistä, joiden kanssa saan täällä viettää aikaa, gros câlin!

Tästä kuvasta kerrottakoon, että harrastin samaa myös pienempänä, eli
kiipeilin paikkoihin, joista alastulo olikin hieman vaikeampaa...

Makaronilaatikkoa ja matkasuunnitelmia

Taas on yksi viikko hurahtanut ja viikonloppu edessä. Eilen pyöräytin makaronilaatikon, jota syötiin lasten kanssa illalla. Hyvin meni kaupaksi! Mulle ei olisi jäänyt tälle päivälle lounasta ollenkaan, jos en olisi vähän toppuutellut. Yleensä syödään koko perheen kanssa illalla, mutta vanhemmat suunnittelivat lähtevänsä ravintolaan syömään, joten illallistettiin sitten kolmestaan. Täällä on muuten niin vaikeaa löytää jauhelihaa kaupasta ettei voi todeksi uskoa! Kun Suomessa jauhelihaa löytyy joka kaupasta kaikkein pienintä myöten, täällä pitää mennä hypermarkettiin asti jos sitä mielii ostaa. Kaiken maailman lihaklönttejä sieltä kaupasta kyllä löytyy mutta niinkin arkisia juttuja kuin jauheliha ja kanafile saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Lasten kanssa menee ihan hyvin, mutta olen huomannut erehtyneeni hieman. Aluksi luulin, että 8 vuotias poika on se helpompi näistä kahdesta, mutta ei. Poika on yleensä hyvin itsenäinen ja keskittyy hyvin, mutta kun sille päälle sattuu, hän ei tottelee mitään, huutaa, kiljuu, karjuu ja itkee. Ja kun sanon, että nyt riittää DS:n pelaaminen, siitä vasta riemu repeää. Täällä Ranskassa lapset ovat jostain syystä aivan sekaisin noista DS:stä, muistan että itse suunnilleen 10 vuotta sitten pelasin innoissani omallani, onko suomalaisilla lapsilla kaikilla oma DS nykyäänkin?

Toinen hostlapsi, 7 vuotias tyttö on äärimmäisen eläväinen, ei jaksa keskittyä juuri mihinkään ja itkee vähintään 5 kertaa päivässä ja saa ajoittain mut ajattelemaan tapoja kuinka olisi mahdollista teleportata itsensä mihin tahansa muualle. Mutta silti musta tuntuu, että tullaan tämän tytön kanssa paremmin toimeen ja on näistä se "helpompi". Vaikka aika harvassa ovat ne päivät, kun voin illalla todeta, että menipä tänään hyvin. Ymmärrän kyllä lapsiakin, oon vieras ihminen niiden kotona, ne eivät ole tottuneet muhun ja yhtäkkiä vaan ilmestyn paikalle ja alan määräillä.

Sitten vähän mukavampaan asiaan. Nyt kun on palauduttu Milanon reissusta, on enemmänkin kuin aika jo suunnitella uutta matkaa! Bussit ja majoitus on varattu Amsterdamiin 24.-28. päivälle kuluvaa kuuta :-) Täällä lapsilla on kahden viikon syysloma ja mä olen myös vapaalla silloin, sillä lapset lähtevät isovanhemmille. Reissuun meitä on lähdössä kolme, minä ja Tilda sekä pariisilaisvahvistus Ada. Sitä odotellessa!

Milano

Vietin siis viime viikonlopun kymmenhenkisen suomalaisen tyttöporukan kanssa Milanossa. Lähdettiin Lyonista vähän vaille kuusi aamulla ajamaan ja perillä oltiin ennen kahtatoista. Matka kesti siis noin 5 tuntia ja meni rattoisasti. Tietulleista sai kyllä pulittaa pitkän pennin, yhteensä meidän edestakainen matkamme Lyonista Milanoon, ilman bensa- ja muita kuluja, maksoi lähes 170 euroa. Huh. Ei ihan yksinään kannata ehkä autolla painella tuollaista matkaa, eihän se neljälle jaettuna ole mikään mahdoton summa ja taidettiin kolmesta eri paikasta eri kulkuvälineillä tulleina päästä halvimmalla loppujen lopuksi.

Herkkuja

Syötyä tuli hyvin ja hyvin paljon. Pizzaa, pastaa, pizzaa uudestaan ja niin edespäin gelatoa unohtamatta! Voin kertoa että "hitto että turvottaa" oli äärimmäisen usein kuultu lausahdus viikonlopun aikana. Varattiin majoituksemme airbnb:n kautta mutta en oikeastaan vielä tänäkään päivänä ole ihan varma mikä se oli. Sanoisin, että hostelli olisi lähimpänä. Sitä ilmeisesti pyöritti joku egyptiläistaustainen mies vaimonsa kanssa ja kaikesta päätellen he myös asuivat siellä. Paikalla pyöri myös työntekijä/omistajan vaimon veli/mikä lie miekkonen, joka lupasi vetää meille illalla Milanokierroksen.

Se kuuluisa Duomo

 Ensimmäisenä päivänä käytiin katselemassa Duomoa eli Milanon tuomiokirkkoa (häpeissäni joudun myöntämään, että tämä oli ainut nähtävyys, jonka Milanosta tiesin), mutta torniin pääsystä olisi saanut maksaa vähän turhankin paljon, joten jätettiin se sitten väliin. Tämän jälkeen käytiin vähän kiertelemässä kauppoja ja oli ihan pakko napata Nyxin myymälästä vähän luomiväriä ja huulipunaa matkaan (äiti ja Teemu älkää tuomitko). Shoppailun jälkeen paineltiin takaisin kämpille suihkuun ja valmistautumaan iltaan, jonka jälkeen lähdettiin aiemmin luvatulle kierrokselle.

Italiailaistyyliin 10 minuutin kävely oli todellisuudessa yli tunnin ja en olisi halunnut olla oppaamme paikalla kun yli kymmenen suomalaista (jotka ovat siis tottuneet siihen, että 10 minuuttia on yhdeksän) ja nälkäistä tyttöä hiillostivat ruokapaikasta :-D

Mutta ruokaa kuitenkin löytyi ja sen jälkeen lähdetiin katsastamaan Milanon yöelämää. Vähän petyttiin kyllä, mutta voihan olla, ettei vain osattu mennä uuteen paikkaan. Mitään hyvää tanssimispaikkaa ei löytynyt ja juomat olivat melkein puolet halvempia take awaynä kuin baarissa istuessa, joten kadut olivat täynnä ihmisiä.

No sitä pizzaa!

Toisena päivänä käytiin ihmettelemässä Castello Sforzescoa, isoa ja hienoa linnaa Milanossa. Mun kaltaiselle historiaintoilijalle on noloa, etten tiennyt mitään linnasta etukäteen. Harmittaa myös vähän etten ollut ottanut selvää, koska luulen, että siitä olisi saanut paljon enemmän irti niin. Hieno linna kuitenkin, kannattaa käydä jos noilla nurkilla pyörii. Linnavierailun jälkeen pyörittiin hetki läheisessä puistossa ja mentiin syömään. Ruoan jälkeen pikaiset gelatot ja sitten pitikin sanoa heipat pariisilaisille tovereille.

Kellon ollessa noin kolme, Genevestä tulleet tytöt lähtivät vielä katsomaan Duomoa myös sisältäpäin, ja me lyonilaiset jäätiin vielä hetkeksi pyörimään läheisiin putiikkeihin, jonka jälkeen käännettiin Punton nokka kohti Lyonia hostserkku-Hannan turvallisessa kyydissä. Hieman kylmä oli Milanossa, varsinkin sunnuntaina, jopa näin suomalaiselle (vai onko Ranska jo pehmittänyt mut?), mutta hengissä pysyttiin kuitenkin. Äärimmäisen onnistunut reissu ja hyvä maku jäi, vaikka sunnuntai-iltana pistikin väsyttämään.

PS. Muutama sana italialaisten ajotyylistä ja liikennekäyttäytymisestä; eihän siinä ole mitään järkeä!!!!

Terveisiä kotoa!

 Tänään aamulla ovikellon soidessa en juuri tiennyt mitä odottaa. Avasin oven ja sieltä mun syliini lykättiin valko-oranssi postin laatikko. Laatikossa oli ihania herkkuja kotoa, kiitos rakas äiti! Nyt mulla on suklaavarastot täynnä (en lupaa mitään, mutta toivotaan nyt edes että kahdeksan levyä kestää jonkin aikaa), ruissipsejä JA maitosuklaaruisnachoja, purkkaa ja kuntonäkkiä. Ja sitä hapankorppua! Saan varmaan jonkun kuitumyrkytyksen näiden tuhoamisen jälkeen, täällä ei juuri niitä tule syötyä...

Eilen saatiin vähän seikkailla lasten kanssa kun meidän metrolinja oli poikki enkä tiennyt asiasta ennenkuin yritettiin päästä koulusta kotiin. Koululle mentäessä puoli tuntia aiemmin metro toimi  ihan moitteettomasti. Ja tietenkin koko kaupungin keskusta meni ihan tukkoon siitä, bussit eivät ottaneet enää matkustajia edes kyytiin ja kaikkien taksien valot paloivat punaisena. Siinä reilu puolituntia bussia, joka ei meitä sitten edes huolinut, odottaneina huomattiin, että muut metrolinjat kyllä toimivat ja kiertoreittiä päästiin kotiin. Yleensä meillä menee koulumatkaan noin 45minuuttia - tunti julkisilla (joka mun mielestä aika pitkä matka 7 ja 8 vuotiaille kun lähempänäkin olisi kouluja), mutta eilen oltiin liki kahden ja puolen tunnin päästä kotona siitä, kun koulu oli loppunut. Tämän jälkeen lasten piti vielä tehdä tietenkin läksyt ja käydä suihkussa ja niistähän saatiin hyvä vääntö aikaiseksi. Ei enää tällaisia päiviä kiitos!

Rakkaat hapankorput, kuinka olenkaan teitä ikävöinyt!

Huomenna heti aamusta laitetaan autonnokka kohti Milanoa! Hanna ajaa ja me muut nukutaan kyydissä :-) Odotan jo innolla reissua vaikkei meillä ole edes juuri mitään suunnitelmia eli en tiedä mitä odottaa. Muuta juttua mulla ei juuri ollut, eli seuraavaan kertaan ja todennäköisesti sitten Milanon tunnelmiin!

Mun aamupala

Kyllä. Aion nyt kirjoittaa seuraavan postauksen mun aamupalasta tänään. Se oli niin täydellinen. Mä rakastan aamupalaa ja sen on mun päivän lempiateria. Aamupalalla voi syödä suolasta tai makeaa, vähän tai paljon, nopeasti tai hitaasti nautiskellen. Kuten kuvasta voi päätellä, tänään söin puuroa, suodatinkahvia ja näkkäriä itsetehdyllä guacamolella, jota en ehkä Suomessa olisi laskenut herkkuaamupalaksi. Ja oli muuten hyvää.

Lauantain Ikeareissulta tarttui mukaan näkkäreitä, kahvipaketti, vähän Marabouta ja irtokarkkeja (täällä ei juuri niitä harrasteta ja nyt oli aika tyhjät hyllyt, mistä oltiin vähän pettyneitä). Pitkän ajan jälkeen näkkileipä maistui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Kaurahiutaleita sai metsästää vähän pidempään ja lopulta niitä löytyi ison marketin luomuhyllyltä. Vielä on etsinnässä ruisjauhot, jos joku tietää mistä niitä saa niin saa vinkata!

Siellä olisi ollut vielä Fazerin tuttifrutteja!!!!!

Yksi asia, josta en löytänyt juuri juttua yhdestäkään blogista, vaikka niitä luin tosi paljon ennen lähtöä, on se, miten epäterveellisesti täällä syödään. Se tuli oikeastaan ihan shokkina. En ymmärrä miten ihmiset täällä ovat niin hoikkia kuin ovat tällä ruokavaliolla.

Esimerkkinä aamupalalla syödään yleensä keksejä ja sokerimuroja, ehkä myös jogurttia (sitä sokeroitua tietenkin) sekä Nutella- ja hillopurkitkin ovat tuttu näky ranskalaisessa arkiaamupalapöydässä. Täällä syödään joka päivä aamupalaksi sellaista, mitä itse ajattelen kuuluvan sillointällöin viikonlopun herkutteluaamiaiseen. Lounaaksi mun edellisessä perheessä tein yleensä jotain einesjuttua, joka piti vain lämmittää ja laittaa pöytään, ja oikeastaan samalla tyylillä vanhemmat valmistivat siellä myös illallisen. Ehkä mun oma äiti on pilannut mut keittelemällä liian hyviä ruokia mulle muksusta asti, mutta petyin kyllä kun tulin maahan, jonka keittiö on yksi maailman tunnetuimmista ja ruoaksi sain vain eineksiä. Täällä uudessa perheessä teen vain itselleni lounaan, joten voin tehdä mitä haluan ja perheen isä pitää kokkailuista eli illallisissa ei ole juuri valittamista. Vähän turhan kananmunapainoitteiseksi tahtoo vain mennä kun meillä ei täällä oikein ole  lihaa jääkaapissa juuri koskaan enkä viitsi aina käydä kaupassa omalla rahalla sitä käydä ostamassa.

Tässä vaaleinta leipää mitä oon kaupasta löytänyt,
reunatkin leikattu pois jo valmiiksi :-)

Välipala on pelkkää sokeria eli keksejä, leivoksia ja hedelmäsosetta, joskus jopa karkkeja ja suklaata. Lounas syödään noin puolenpäivän aikaan tai vähän jälkeen, välipala siis 3-5 välillä ja illallinen on aina aikasintaan seitsemän jälkeen. En ymmärrä miten ranskalaiset jaksavat, sillä itse olen aina ihan nälkäkuoleman partaalla jo hyvissä ajoin ennen illallista. Lounaan ja illallisen jälkeen on pakko saada vielä jälkiruokaa joka on esimerkiksi sitä sokerijogurttia. Jos on maustamatonta, eli siis ihan hyvää jogurttia, sinne kaadetaan vähintään ruokalusikallinen sokeria, jotta siitä saadaan edes syötävää :-) Mun edellisessä perheessä oli myös jälkiruoaksi kaikkia vanukkaita, joita kannettiin kaupasta tusinakaupalla. Mun harmiksi täällä uudessa perheessä ei syödä juustoja jälkkäriksi niin kuin siellä edellisessä, juuri kun aloin vähä oppia pitämään niistä, mutta kroppa ehkä kiittää...

Kahvinkeitto oli aikamoinen operaatio. Pikku vinkki, siitä ei tule kovin hyvää jos yrittää tehdä kuin teetä.
Toinen vinkki, yksi pussi ei kestä yksinään  märkiä puruja.

Leipä täällä on myös yleensä vaaleata vehnäleipää, vaikka kyllä täysjyvääkin löytyy. Jopa ruisleipää oon nähnyt, mutta ei se ole yhtään samanlaista kun kotona :-( Kahvi on useimmiten kapselikeittimellä keitettyä ja ihan eri makuista eikä siis yhtään niin hyvää kun aamukahvit kotipuolessa. Hassua, miten ennen lähtöä ajattelin kun luin jonkun blogista, että miksi se nyt haluaa syödä eri tavalla kuin paikalliset, maassa maan tavalla ja niin edespäin, mutta tässä kuukauden aikana ovat mun silmäni avautuneet.

Onneksi kolmas kerta toden sanoo ja sain kuin sainkin (suht) hyvät aamusumpit. Vähän jäi vielä
purujen annostelussa parantamisen varaa ensi kertaan.

Tämän sepustuksen jälkeen voitte ehkä vähän ymmärtää miksi olen niin innoissani kaurapuurosta ja näkkileivästä!