Friyayy

Viikonloppu on käsillä! Huomattavasti helpompaa nousta sängystäkin aamulla kun on perjantai :-)

Tänään käytiin Aneten ja Hannan kanssa uimassa Rhône-joen rannalla olevalla uima-altaalla. Ihan mukavaa oli mutta harmiteltiin lilluttelualtaan puutetta, sillä auki oli ainoastaan tuo kuvassa näkyvä pitkä, oikeaan uimiseen tarkoitettu allas. Yllättävän paljon oli uimareita liikkeellä perjantaina puolenpäivän aikaan, allas oli niin täynnä että jouduttiin miettimään että mahdutaanko sekaan ollenkaan. No, sopu sijaa antaa ja löydettiin sopiva lilluttelutila kulmasta, kerran jaksettiin jopa uida allas päästä päähän (se allas oli pidempi kuin mihin ollaan totuttu, se oli rankkaa!). Vaikka olikin lämmin, altaalla tuuli aika viileästi joten ei hirveän paljon tuntia pidempään jaksettu olla.

Ihan mukavat maisemat polskutteluun

Täällä on ollut nyt kaksi viimeistä päivää lämpimiä ja shortseilla on ollut käyttöä. Tänään metroon mennessä muistin, että olin aikonut vaihtaa paidan lyhythihaiseen ennen lähtöä ja unohtanut. Siinä sitten harmittelin ohutta pitkähihaista paitaani kun aloin katselemaan ympärilleni ja huomasin, että lähes kaikilla "paikallisilla" oli päällä pitkät housut, takit ja neuleet. Kai se on sitten syksy.

Tänään on vielä suunnitelmissa suunnata vähän kansainvälisemmällä porukalla koluamaan Lyonia ja huomenna suunnataan Hannan ja Tildan kanssa Ikeaan. Onhan se melkein suomalainen. Lisäksi ensi viikonloppuna lähdetään matkaan kohteena Milano! Meitä on lähdössä Lyonista kolme tyttöä eli tutuiksi tullee Tilda, Anette ja Hanna, Geneven nurkilta neljä ja Pariisin suunnalta neljä. Toivotaan että kaikki menee hyvin, alan jo olla ihan innoissani.

Parc de la Tête d'Or

Varoitus, kunnon kuvapläjäys tiedossa!

Eilen kävin tutustumassa yhteen Lyonin nähtävyyteen eli Parc de la Tête d'Or -nimiseen puistoon ja ihastuin ikihyviksi! Kyseessä on siis upea puisto noin 10 minuutin kävelymatkan etäisyydellä mun kodista täällä. Pienellä googlettelulla selviää, että puistolla on kokoa reilut sata hehtaaria ja sinne mahtuu eläintarhakin.

Eilen tein siis kuten useat lyonilaiset eli kävin lenkkeilemässä puistossa. Koko ajan silmien eteen tuli jotain uutta ja niin kaunista ihmeteltävää etten muistanut edes että juokseminen (näin mun tapauksessa lue: juuri ja juuri hölkäksi laskettava liikkumismuoto) on kovin rankkaa. Tänään palasin puistoon tällä kertaa ihan kävellen ja kamera kourassa napsimassa kuvia. Vaikka en ihan osannut mun kuvaajantaidoilla ja -välineillä vangita kaikkea sitä kaunista ja ihanaa mitä puistosta löytyi,tässä kuitenkin onnistuneimmat otokset!

 Käppäilin puistossa menemään ja kappas, vastaan tuli kirahveja! Moikkasin uusia tuttavuuksia ja jatkoin matkaani kun seuraavaksi matkan varrella oli flamingoja. Niitä ihmeteltyäni tuli vielä nähtyä mm. krokotiili, seepra ja leijona. Ja suunnitelmissa oli alunperin eläinten osalta seurata enimmäkseen sorsien ja pulujen touhuja. Eikä tämä lysti maksanut ainakaan näin syksyllä mitään, kesästä en uskalla mennä lupaamaan.

Mahtaa olla helppoa pysyä hoikkana kun syöminen on noin hankalaa, itsellä tuntuu olevan
kädet vähän turhankin lähellä suuta

Löysin vielä kauniin puutarhan ihan viimemetreillä

Mun uusi koti numéro 2

Tästä alkaa toinen yritys. Muutin eilen tänne mun uuteen perheeseen ja huomenna on eka työpäivä eli kodittomana eläminen on nyt saatu päätökseen. Viikossa ehti tapahtua niin paljon. Tuntuu että etsin perhettä tosi kauan, vaikka todellisuudessa uuden löytämiseen meni vain 4 päivää. Tasan viikko sitten olin juuri saapunut Lyoniin ja suunnitelmat jatkosta olivat ihan auki. Nyt viikkoa myöhemmin mulla on uusi perhe, uusia ystäviä ja uusi kotikaupunki. Hullumminkin voisi asiat olla.

Perjantaina olin Anetella yötä ja käytiin vähän katsastamassa Lyonin yöelämää isomman tyttöporukan kanssa. Mukana oli meidän lisäksi saksalaista, itävaltalaista, meksikolaista, espanjalaista ja yksi tanskalainenkin mahtui mukaan. Tytöt olivat tavanneet toisensa kielikoulussa ja oli kyllä mukavaa tavata uusia ihmisiä ja kaikki vaikuttivat vielä niin kivoilta! Vielä ei sellaista tosi hyvää menopaikkaan löydetty mutta onhan tässä aikaa. Yöllä ei juuri julkiset kulkeneet joten kokeiltiin Aneten kanssa ensimmäistä kertaa Uberia ja hengissä päästiin perille asti. Eilen oltiin yhdellä meksikolaisella tytöllä syömässä niin hyvää illallista. Mukava ilta meni nopeasti jutustellessa.

Näkymät Fourvièrelta kaupunkiin

Tänään käytiin Hannan (joka on mun perheen isän siskon perheen au pair!) kanssa Fourvièren kirkon pihalla kuikuilemassa maisemia. Kirkkoon olisi pitänyt jonottaa 15-20 minuuttia joten säästettiin se myöhemmäksi. Maisemien ihastelun jälkeen käveltiin takaisin kaupunkiin ja päädyttiin lopulta Part Dieun ostoskeskukseen sompailemaan. Ostettiin myös crêpet Nutellalla, ja saatiin varmaan vuoden Nutella-annostukset kerralla. Crêpen syöminen osoittautui muuten älyttömän vaikeaksi. Oon aika varma, että kun menen pesemään naamaa kohta, löytyy Nutellaa vielä tukastakin.

Mun tää nykyinen perhe on niin vastakohta sille edelliselle! Esimerkiksi eilen kun ajattelin, että jään kotiin enkä menekään illalliselle sillä en halua olla epäkohtelias ja vain tiputtaa kamat huoneeseen ja kadota samantien mutta hostisä sanoi ettei nuori niinkui mä voi hengailla vanhojen ihmisten kanssa lauantai-iltana, joten mä sitten lähdin. Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä perheestä ja kaupungista ja kaikesta mutten uskalla intoilla liikaa etten manaa koko juttua...

Väliaikatietoja

Yritin saada nämä ilouutiset teille jaettua jo eilen, mutta hostellissa oli äärimmäisen heikko wifi joka toimi vain hetken illalla.

Eclaireja ja herkkukakkujen kuolausta

Kirjoittelen tätä nyt hostellista, mutta mulla on hyviä uutisia, mulla on uusi perhe! Tai no, ihan 100% lukkoon ei asioita olla vielä lyöty, mutta kyllä jo puhutaan mun muutosta. Nelihenkinen poppoo eli isä, äiti, ylihuomenna 7v tyttö ja 8v poika. Ja mun väliaikaisesta oleskelukaupungista tulee nyt (toivottavasti nyt ainakin pidempään kun edelliset kaksi viikkoa) ei-niin-väliaikainen kotikaupunki. Ihanan helpottunut olo, mutta missään vaiheessa en ole katunut mun lähtöä edellisestä perheestä edes hetkeäkään!


Kävin tänään tapaamassa perhettä heidän kotonaan ja syötiin siinä sitten illallista ja samalla jutusteltiin. Jäi tosi hyvä fiilis, lapset oli söpöjä ja vanhemmat heitti hauskaa läppää. Onhan se tosiaan helpompi höpötellä englanniksi kuin ranskaksi, mutta silti oli täysin erilainen tunnelma kuin edellisen perheen kanssa. Meen huomenna perheen nykyisen au pairin kanssa hakemaan lapset koulusta ja on kiva nähdä missä koulu on ja mitä perheen tapoihin kuuluu. Lisäksi perhe kutsui mut vielä huomenna luokseen illalliselle!

Yksi parhaista uutisista on se, että mun kodittomana eläminen loppuu pian, eli voin huoletta alkaa kantamaan rahaa alle kilometrin päässä sijaitsevaan yhteen Euroopan suurimmista ostoskeskuksista, sillä enää ei tarvitse huolehtia tilanpuutteesta... Saan siis muuttaa jo lauantaina perheen luo eikä tarvitse aina suunnitella joka yötä erikseen, mikä on jo sinällään ihan mukavaa.

Tässä hieno seinä josta vähän juttua alempana, pahoittelut vähän kummallisesta
kuvasta, mutta piti otta panoramakuva jotta sain kaiken mahtumaan samaan

Mulla on myös ollut aikaa turisteilla Lyonissa ihan mukavasti näin työttömänä ollessani. Oon esimerkiksi ehtinyt istua pulunkakkaan, eksymään pariinkin otteeseen ja syömään muutaman leivoksenkin. Lisäksi oon käynyt ehkä laittoman paljon Mäkkärissä mutta pyydän anteeksiantoa, koska niissä on takuuvarma wifi! Tänään käytiin Aneten kanssa katsastamassa Le Mur des Canuts, josta en ollut kuullutkaan ennen vaikka se on ilmeisesti jokseenkin kuuluisa. Kyseessä oli siis kerrostalon seinä, johon oli maalattu aivan älyttömän taitavasti niin, että seinä näytti kaikkea muuta kuin seinältä! Ohessa kuvia sieltä ja muualta Lyonista :-)

Mun oli ihan pakko ostaa tämä herkkupala vaan että sain wifin,
en mä muuten olisi...