Mun aamupala

Kyllä. Aion nyt kirjoittaa seuraavan postauksen mun aamupalasta tänään. Se oli niin täydellinen. Mä rakastan aamupalaa ja sen on mun päivän lempiateria. Aamupalalla voi syödä suolasta tai makeaa, vähän tai paljon, nopeasti tai hitaasti nautiskellen. Kuten kuvasta voi päätellä, tänään söin puuroa, suodatinkahvia ja näkkäriä itsetehdyllä guacamolella, jota en ehkä Suomessa olisi laskenut herkkuaamupalaksi. Ja oli muuten hyvää.

Lauantain Ikeareissulta tarttui mukaan näkkäreitä, kahvipaketti, vähän Marabouta ja irtokarkkeja (täällä ei juuri niitä harrasteta ja nyt oli aika tyhjät hyllyt, mistä oltiin vähän pettyneitä). Pitkän ajan jälkeen näkkileipä maistui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Kaurahiutaleita sai metsästää vähän pidempään ja lopulta niitä löytyi ison marketin luomuhyllyltä. Vielä on etsinnässä ruisjauhot, jos joku tietää mistä niitä saa niin saa vinkata!

Siellä olisi ollut vielä Fazerin tuttifrutteja!!!!!

Yksi asia, josta en löytänyt juuri juttua yhdestäkään blogista, vaikka niitä luin tosi paljon ennen lähtöä, on se, miten epäterveellisesti täällä syödään. Se tuli oikeastaan ihan shokkina. En ymmärrä miten ihmiset täällä ovat niin hoikkia kuin ovat tällä ruokavaliolla.

Esimerkkinä aamupalalla syödään yleensä keksejä ja sokerimuroja, ehkä myös jogurttia (sitä sokeroitua tietenkin) sekä Nutella- ja hillopurkitkin ovat tuttu näky ranskalaisessa arkiaamupalapöydässä. Täällä syödään joka päivä aamupalaksi sellaista, mitä itse ajattelen kuuluvan sillointällöin viikonlopun herkutteluaamiaiseen. Lounaaksi mun edellisessä perheessä tein yleensä jotain einesjuttua, joka piti vain lämmittää ja laittaa pöytään, ja oikeastaan samalla tyylillä vanhemmat valmistivat siellä myös illallisen. Ehkä mun oma äiti on pilannut mut keittelemällä liian hyviä ruokia mulle muksusta asti, mutta petyin kyllä kun tulin maahan, jonka keittiö on yksi maailman tunnetuimmista ja ruoaksi sain vain eineksiä. Täällä uudessa perheessä teen vain itselleni lounaan, joten voin tehdä mitä haluan ja perheen isä pitää kokkailuista eli illallisissa ei ole juuri valittamista. Vähän turhan kananmunapainoitteiseksi tahtoo vain mennä kun meillä ei täällä oikein ole  lihaa jääkaapissa juuri koskaan enkä viitsi aina käydä kaupassa omalla rahalla sitä käydä ostamassa.

Tässä vaaleinta leipää mitä oon kaupasta löytänyt,
reunatkin leikattu pois jo valmiiksi :-)

Välipala on pelkkää sokeria eli keksejä, leivoksia ja hedelmäsosetta, joskus jopa karkkeja ja suklaata. Lounas syödään noin puolenpäivän aikaan tai vähän jälkeen, välipala siis 3-5 välillä ja illallinen on aina aikasintaan seitsemän jälkeen. En ymmärrä miten ranskalaiset jaksavat, sillä itse olen aina ihan nälkäkuoleman partaalla jo hyvissä ajoin ennen illallista. Lounaan ja illallisen jälkeen on pakko saada vielä jälkiruokaa joka on esimerkiksi sitä sokerijogurttia. Jos on maustamatonta, eli siis ihan hyvää jogurttia, sinne kaadetaan vähintään ruokalusikallinen sokeria, jotta siitä saadaan edes syötävää :-) Mun edellisessä perheessä oli myös jälkiruoaksi kaikkia vanukkaita, joita kannettiin kaupasta tusinakaupalla. Mun harmiksi täällä uudessa perheessä ei syödä juustoja jälkkäriksi niin kuin siellä edellisessä, juuri kun aloin vähä oppia pitämään niistä, mutta kroppa ehkä kiittää...

Kahvinkeitto oli aikamoinen operaatio. Pikku vinkki, siitä ei tule kovin hyvää jos yrittää tehdä kuin teetä.
Toinen vinkki, yksi pussi ei kestä yksinään  märkiä puruja.

Leipä täällä on myös yleensä vaaleata vehnäleipää, vaikka kyllä täysjyvääkin löytyy. Jopa ruisleipää oon nähnyt, mutta ei se ole yhtään samanlaista kun kotona :-( Kahvi on useimmiten kapselikeittimellä keitettyä ja ihan eri makuista eikä siis yhtään niin hyvää kun aamukahvit kotipuolessa. Hassua, miten ennen lähtöä ajattelin kun luin jonkun blogista, että miksi se nyt haluaa syödä eri tavalla kuin paikalliset, maassa maan tavalla ja niin edespäin, mutta tässä kuukauden aikana ovat mun silmäni avautuneet.

Onneksi kolmas kerta toden sanoo ja sain kuin sainkin (suht) hyvät aamusumpit. Vähän jäi vielä
purujen annostelussa parantamisen varaa ensi kertaan.

Tämän sepustuksen jälkeen voitte ehkä vähän ymmärtää miksi olen niin innoissani kaurapuurosta ja näkkileivästä!