"La perle du Mont Blanc" eli Mont Blancin helmi sijaitsee kaakkois-Ranskassa lähellä Sveitsin ja Italian rajaa ja on verrattain pieni kylä, vain muutama tuhat asukasta, mutta suosittu laskettelukohde. Geneveen ajaa Comblouxista 45 minuuttia, Lyoniin noin kaksi tuntia. Hostperhe kertoi että asuvat 1000 metrin korkeudessa, hui. Jos jotain kiinnostaa, lisää kylästä voi lukea vaikka täältä.
Mun hostperheeseen kuuluvat, äiti, isä, 6-vuotias tyttö ja 8-vuotias poika ja neljä kissaa (!!). Tähän mainittakoon etten juurikaan välitä kissoista, ilkeitä kun ovat. Perhe vaikuttaa todella mukavalta ja äidin kanssa olen jutellut Facebookissa aina silloin tällöin. Hyvillä mielin voi siis lähteä matkaan.
Syy au pairiksi lähtöön on se, että enää ei opiskelu maistu näin 12 vuoden jälkeen. Keksin jo muutama vuosi sitten, että haluan lähteä au pairiksi lukion suoritettuani. Musta on mielenkiintoista saada tutustua uuden maan kulttuuriin ja tapoihin, parhaitenhan se onnistuu "soluttautumalla" johonkin perheeseen, joka asuu kyseisessä maassa. Mä pidän lapsista ja haaveena olisi ehkä joskus olla lastentarhaopettaja. Edellytyksenä sille kuitenkin on, etten seuraavan vuoden aikana päätä, etten pidäkään lapsista. Siinä tapauksessa on keksittävä jotain muuta.
Jos jotain mietityttää miksi juuri Ranska, niin vastauksena on, että haluan oppia puhumaan ranskaa kunnolla ja sujuvasti. Kahdeksan vuotta ranskaa lukeneena ja ihan hyvät arvosanankin YO-kokeesta kirjoittaneena en silti koe puhuvani kovin hyvin ranskaa. Todisteena Skype-keskustelu hostperheeni kanssa, jossa ei keskustelusta ollut juuri tietoakaan.
Alustava lähtöpäivä on 5.9 ja tarkoituksena olisi olla Ranskassa maalis-huhtikuuhun, jonka jälkeen pitää tulla lukemaan pääsykokeisiin, kuulemma sitä opiskelua ei voi hylätä loppuelämäksi. Lentoliput pitäisi varata kohta. Pientä kuumottelua alkaa ilmaantua tasaisin väliajoin, mun pitäisi vähän aktivoitua ja alkaa miettiä, mitä kaikkea pitää tehdä vielä ennen lähtöä. Tänne blogiin tulen kertoilemaan kuulumisia ja tapahtumisia au pair vuodeltani, ehkä joskus pelkkiä ajatuksia, joita heräilee. Tervetuloa siis mukaan seuraamaan vuottani, tutut ja tuntemattomatkin, jos heitä tänne eksyy!
Pistää välillä vaan mietityttämään, että mitä ihmettä mä ajattelen, kun olen lähdössä kylään, jossa aika varmasti kukaan ei puhu mun kieltä, mä puhun aika heikosti niiden kieltä, eikä ainakaan mun perheessä kukaan osaa edes englantia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti