Pariisi

No niin nyt on Pariisin reissu taputeltu. Käveltyjä kilometrejä kertyi kahdessa päivässä hieman alle 30 ja vaikka aikaa ei ollutkaan liiaksi, niin koin reissun kyllä onnistuneeksi ja ehdittiin hyvin nähdä paikkoja sen verran, että voin hyvillä mielin sanoa käyneeni Pariisissa.

Meitä oli kuuden hengen porukka eli me Lyonin suomitytöt ja pari meksikolaisvahvistusta, joista kaikki muut olivat jo käyneet Pariisissa mua lukuunottamatta. Reissuun lähdettiin puoli kahdeksalta aamulla noin nollan tunnin yöunilla edellisen illan hieman venähtäessä. Kahden tunnin junamatka sujui nopeasti torkkuessa ja Pariisin päässä pienestä tärinästä huolimatta löydettiin hostellille helpohkosti.

Meidän hostellilla oli todella hyvä sijainti, vain muutaman minuutin kävelymatka Louvrelta. Vaikka olen paremmissakin hostelleissa öitäni viettänyt ei paikka ollut kuitenkaan ihan kamala katastrofi ja kun hintaan sisältyi vielä aamupalakin, (tosin ranskalainen) ihan mielelläni annoin rahani heille.

Hostellille löydettyämme piti hieman virkistäytyä ja valmistautua lähtöön. Nälkä alkoi kurnia kahdentoista aikaan ja löydettyämme jo Amsterdamista tutun pariisittaren Adan matkaan, suuntasimme lounaalle. Syömisen jälkeen oli aika alkaa koluta kaupunkia ja lähdimme Sacre Cœurille. Metroasemalla seuraamme liittyi vielä toinen paikallinen Tara ja kiivettyämme noin miljoona porrasta näin ensimmäisen kunnon näkymän Pariisin ylle.

Montmartrella pyörittyämme otimme kurssiksi Montparnassen tornin, johon olisimme halunneet mennä ihailemaan maisemia, mutta sinne päästyämme päätimmekin jättää väliin hinnan ollessa 15 euroa per nenä. Tämän jälkeen päätimme kävellä Luxemburgin puutarhan kautta Notre Damelle ja siellä kiivetä torniin ihmettelemään Pariisia yläilmoista. Toteutimme suunnitelman vain huomataksemme, että torni oli juuri suljettu siltä päivältä. Pimeänkin jo laskeuduttua ja vatsojen kurniessa suuntasimme kerrankin suomalaiseen aikaan illalliselle.

Pizzat mahassa muhimassa kävimme vielä katsomassa vilkkuvan Eiffeltornin ja erinäisistä syistä johtuen halusivat kaikki vetäytyä yöpuulle jo aikaisin ja jättää Pariisin yöelämän tutkimisen seuraavalle kerralle. Puoli yhdeltätoista laitoin pään tyynyyn ja noin 40 tunnin valveillaolon jälkeen maittoi uni oikein hyvin.

Sunnuntaina herätyskello soi kahdeksan aikaan ja aamupalan jälkeen puoli kymmeneltä luovutimme huoneen ja lähdimme kohti Champs-Elyséetä. Riemukaarelta pääsimme vihdoin ylös torniin (ilmaiseksi!) ja olihan se Pariisi vakuuttava myös sieltä ylhäältä käsin. Yksi asia, joka tosin hieman jäi häiritsemään oli se valtava saasteiden määrä, joka kaupungin yllä lillui! Eikä meidän näkemä ollut edes mitään verrattuna, millaista se on pahimmillaan. Yhtäkkiä tuli kova kaipuu Suomen puhtaisiin metsiin.

Riemukaarelta vaelsimme Eiffeltornille ja pitihän siellä muutama turistikuvatkin ottaa. Lounasaikakin alkoi olla käsillä ja kävimme syömässä herkulliset croque madamet ravintolassa ja tämän jälkeen alkoi jo aika käymään vähiin. Aloimme valua kohti hostellia, mutta matkalla poikkesimme vielä katsastamassa Louvren pyramidit pihalla ja kaupassa ostamassa eväitä bussimatkaa varten. Neljän aikaan lähdimme hostellilta bussille ja viideltä bussi kohti Lyonia.

Vielä jäi nähtävää, joten pitääpä vielä joskus palata kerran tai muutamankin Pariisiin :-)

Elossa ollaan!

Taas on venähtänyt ihan luvattoman pitkä aika viime postauksesta. Ihan alkaa hävettää, mutta en nyt toisaalta jaksa kamalasti stressiäkään tästä ottaa. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä reilu kuukaudessa. Kävin kotona parin viikon lomalla jouluna ja takasin palasin reilu viikko sitten eli toinen päivä tammikuuta. Ennen lomaa olivat Lyonin kuuluisat Fête des Lumières valojuhlat, joissa oli upeita valoesityksiä ja ihan liikaa ihmisiä mulle näin suomalaisena.

Otin muutama viikko ennen joulua tavoitteeksi lukea ennen lopullista kotiinlähtöä
kaikki Harry Potterit englanniksi kun mun hostperheeltä sattuvat ne kaikki löytymään

Mun ehdottomasti lemppariesitys Fête des Lumièreillä oli tämä Lyon vanhan
kaupungin St Jeanin katetdraaliin tehty, jossa ei vähän ajan katsomisen jäkeen enää
tiennyt mikä oli oikeaa kirkonseinää ja mikä siihen heijastettua valoa

Ennen lähtöä vielä viimeisenä iltana sain maistiaisia ranskalaisesta jouluruoasta
ja ensimmäisen kerran elämässäni maistoin myös etanoita! En ala haukkumaan, mutta
eihän mikään kinkkua ja suomalaisia joululaatikoita voita...

Tätä fiilistä ei voi sanoin kuvailla kun pitkän
ajan päästä pääsee vihdoin kotiin!

Loma kotona oli lähes kaikkea, mitä olin odottanutkin. Heti kotisohvalle lösähdettyäni koko aika Ranskassa tuntui kuin unelta, ihan kun en olisi mihinkään ikinä lähtenytkään. Oli ihanaa nähdä taas oma perhe (myös teitä velikullat 💖), kaverit ja tietenkin tärkeimpinä rakas Teemu ja omat koirulit! Pääsin pitkästä aikaa ajamaan autolla ja pyörimään vanhoissa tutuissa paikoissa. Joulu oli ihana niinkuin aina, vaikka jotenkin jäi tuntumaan, että sitä omaa joulufiilistä ei ollut ihan niin paljon kuin yleensä, voi johtua siitä etten päässyt touhuilemaan niitä mun omia joulujuttuja marraskuusta asti kotona. Ruokia ja suklaata tuli kuitenkin syötyä ihan kiitettävästi ja matkalaukunkin vielä täytin kaikella mahdollisella suomalaisella syötävällä. Loma olisi kyllä voinut kestää pidempäänkin, tai vähän oli sellainen olo että olisi voinut jäädä nyt suoraan kotiinkin eikä olisi enää takaisin tarvinnut tulla. Mutta mulla on vielä hommaa ja nähtävää täällä, kyllä reilut kaksi kuukautta vielä jaksaa, varsinkin kun nyt on varmaa, että Teemu tulee tänne viikoksi kuukautta ennen kuin mun kotiinpaluu koittaa! 

Näille  karvaturreille oli taas rankkaa jättää heipat :'(

Paluu takaisin Ranskaan ei mennytkään ihan sitten helpoimman kautta. Teemu tiputti mut lentokentälle hyvissä ajoin paria tuntia ennen lennon alkuperäistä lähtöaikaa. Tein check-inin kentän aulassa automaatilla, jolta sain kuitenkin vain yhden lentolipun välille Helsinki-Pariisi, mutta en välille Pariisi-Lyon. Tällainen lievä panikoija kun olen luonnostani, nousi muutama tuskanhikipisara otsalle mutta ongelma selvisi kuitenkin muutamalta työntekijältä kysymällä ja lopulta sain lipun toisellekin lennolle. Turvatarkastuksesta läpi päästyäni etsin portin, jolta mun lennon oli tarkoitus lähteä. Huomasin lentoni olevan arviolta puoli tuntia myöhässä ja mulla oli alunperinkin vain tunnin vaihtoaika Pariisissa. Tässä vaiheessa sisäinen panikoijani alkoi jo itkeä. Ulkoisesti pysyin vielä suht tyynenä mutta pieniä paniikkiviestejä taisin laittaa. Kun arvioitu lähtöaika muuttui tunnin myöhemmäksi, alkoi jo pientä tärinää ilmetä, mutta onnekseni huomasin, etten ollut ainut matkalla Lyoniin joten salakuuntelin muiden keskustelua virkailijan kanssa ja kuulin hänen selvittävän meille muuta vaihtoehtoa. Kone Pariisiin oli kaiken lisäksi vielä ylibuukattu, mutta virkailija sai meille hommattua paikat Lontoon kautta Lyoniin. Mulle lyötiin siis käteen lippu Lontooseen Pariisin sijaan ja lähdin suunnistamaan kohti uutta porttia. 

Lontoon koneeseen päästyäni päätin ottaa pienet unet ja jonkun ajan päästä herättyäni huomasin, ettemme vieläkään olleet liikkeellä vaikka olisi pitänyt olla jo matkalla. Lopulta kone lähti myöhässä muistaakseni vähän vajaan tunnin joka johti siis pieneen reippailuun Lontoon päässä, sillä vaihtoaikaa oli n. 5 minuuttia siitä, kun olin päässyt koneesta ulos. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehdin koneeseen ja lopulta olin noin kaksi tuntia myöhemmin Lyonissa alkuperäisestä aikataulusta. Suomi ei vaan millään halunnut päästää musta irti :-)

Katsellaan vähän kuinka innoissani jaksan tänne kirjoitella, mutta ensi viikon viikonloppuna suunnataan suomiporukalla ja meksikolaisvahvistuksella Pariisiin eli viimeistään siitä sitten juttua!

Kuvia

Mulle on kertynyt vähän kaikenlaisia kuvia, joita oon ajatellut postailla tänne niin tässä nyt sitten pieni kuvapostaus mun viimeaikaisista touhuiluista

Tykkään tosi paljon kävellä tätä Saône-joen rantaa kun haen lapsia koulusta ja lähes poikkeuksetta joka päivä lähden vähä etuajassa kotoa, jotta ehdin kävellä eikä tarvitse mennä bussilla tätä matkaa.

Toissaviikonloppuna vierailtiin hostserkku-Hannan kotikulmilla pikkukaupungissa Viennessä, sympaattinen paikka, joka sijaitsee noin 20 minuutin junamatkan päässä Lyonista 

Viime lauantaina vierailtiin Lumière-museossa, talossa, jossa asuivat aikoinaan Lumièren veljeksen, jotka olivat ensimmäisiä elokuvantekijöitä ja kehittivät paljon elokuvauslaitteita ja -tarvikkeita. Myös talo oli aivan upea ja aikanaan Lyonin ensimmäinen talo keskusämmityksellä ja puhelimella jos oikein muistan

Tarviiko tästä edes kirjoittaa? Löysin yhdestä krääsäkaupasta Pandan lakuja kolmea eri makua!! 

Pitihän sitä nyt viime viikonloppuun suklaatakin sisällyttää ja suunnattiin siis sunnuntaina Tain L'Hermitage nimiseen kylään Valrhonan tehtaalle (lue: syömään suklaata niin paljon kuin napa veti ja se veti paljon). Hyvää oli suklaa mutta eihän se tietysti Fazeria voita...

Tain L'Hermitage oli myös oikein kiva pikkukylä, ps. bongaa hostserkku-Hanna!

Joulu on tullut Ranskaan ja se näkyy jokapuolella ehkä hieman yliampuvilla joulukoristeilla (tosta pianosta satoi siis vettä)! Meillä on myös täällä meillä joulukuusi jo kotona ja niin on lähes jokaisessa ranskalaiskodissa ja mä tahtoisin vain itkeä, ei sitä vielä kuulu laittaa! Meidän kuusen valot muuten vilkkuvat erivärisinä :-)

Riisipuurolounas itsenäisyyspäivän kunniaksi, tarjolla oli myös ruisnachoja ja 

Fazerin uutta joulusuklaata💖

Kuulumisia viimeajoilta

Tässä vierähtänyt nyt muutama hetki sitten viime julkaisun, mutta ilmeisesti Netflix on tuntunut tärkeämmältä kuin tänne raapustelu.

Kolmisen viikkoa sitten aloitin kielikoulussa täällä ja viikko on vielä jäljellä ja sitä enempää en siellä aio aikaani viettää. Vaikka ehkä olen vahingossa siellä jotain oppinutkin, en koe saaneeni koko rahalleni vastinetta, lysti kustantaa kuitenkin monta sataa euroa kuussa ja opetuksen laadusta en ole kovin vakuuttunut. Opettajista yksi on äärimmäisen ilkeä ja päätynyt unelma-ammattiinsa vain, jos se on haukkua muita ihmisiä. Olen kuullut useammasta kuin muutamasta opiskelijasta, jotka ovat itkeneet tunnilla tai sen jälkeen tämän opettajan ansiosta. Myös tehtävistä mulla on sellaista sanottavaa, että jos kaikissa Ranskan kouluissa ne ovat samaa luokkaa, niin en yhtään ihmettele, miksi Ranska ei ole Suomen tasolla kaikenmaailman oppilaiden testauksissa.

Paljon suklaata!

 Mulla on koulua 12 tuntia viikossa ja menin sinne lähinnä saadakseni jonkinnäköisen boostin ranskaani ja koska kaikki kaveritkin olivat siellä joka päivä niin mulla ei ollut juurikaan tekemistä päivisin. Nyt monella muullakin loppuu koulu joten mäkin heitän heipat sinne.

Näkymät 34. kerroksesta

Äiti ja isikin kävivät täällä pari viikkoa sitten ja oli ihanaa päästä esittelemään mun kaupunkia näin "paikallisena". Käytiin kaikki perusnähtävyydet läpi, syömässä ravintoloissa ja sattuipa juuri samalle viikonlopulle Lyonin Salon du Chocolat eli suklaamessut! Mun hostvanhemmat olivat Italiassa tuona viikonloppuna, mutta isovanhemmat olivat täällä meillä lasten kanssa ja kutsuivat mun vanhemmat lounaalle sunnuntaina ja vaikka isoisä puhuukin sujuvaa franglishia, sain toimia tulkkina eli laittaa ranskantaidot koetukselle. Ihan hyvin selvisin tilanteesta vaikka itse sanonkin, vaikka muutaman kerran piti pyytää muksuilta apua :-)

Lisää suklaata!

Mun vanhemmat yöpyivät Radisson hotellissa toisessa Lyonin pilvenpiirtäjistä (terveisin Wikipedia) ja 34. kerroksesta oli ihan hienot näkymät. Äiti kertoi, ettei ikinä ennen ole lomalle lähtenyt yhtä kevyellä varustuksella, sillä matkalaukku oli täynnä mun pyytämiä juttuja Suomesta, nyt on ruisleipävarastot täytetty, hapankorppua ja ruissipsejä unohtamatta sekä Fazerin joulukalenteri!

Ja vielä lisää suklaata!

Sairastelultakaan en ole välttynyt, musta tuntuu että oon täällä Ranskassa ollu enemmän kipeänä kuin Suomessa viimeisen muutaman vuoden aikana. Viimeviikolla mulla oli siis kuumetta yhtenä päivänä ja kaula tosi turvoksissa ja kipeä ja mukava au pair kun olen niin tartutin myös hostäidille saman. No siitä selvittiin kuitenkin muutamassa päivässä, mutta tällä viikolla mua on vaivannut nuha, en sitten tiedä onko tää sitä viimeviikkoista vai joku uusi jo. Myös lapsoset ovat olleet kipeinä, keskiviikkoaamu alkoi sillä, että mulle kerrottiin tytön oksentaneen yön aikana neljä kertaa ja aamulla vielä muutaman lisää.

Illalla tytölle oli noussut kuumettakin kunnioitettavat 39,5 astetta eli torstai tarkoitti mulle paljon Power rangerseja eikä koulua tai vapaata. Päivästä selvittyäni olin jo luottavaisin mielin, että tyttö menee kouluun seuraavana päivänä, oli kuitenkin ollut niin pirteä päivällä eikä merkkiäkään kipeänä olemisesta aamun oksentelun jälkeen. Perjantaiaamuna kuitenkin olin jo noussut kun hostäiti sanoi että voin mennä takaisin nukkumaan, kaikki ovat kipeinä eikä kouluun mene kukaan. Harmistuksissani jo valittelin etten jaksa kolmatta päivää putkeen sisälläoloa ja telkkaria mutta onnekseni myös isä oli kipeänä ja sain lähteä kouluun normaalisti, sanokaa mua huonoksi ihmiseksi, mutten ikinä ole ollut yhtä onnellinen siitä että joku on oksentanut! Nyt kaikki vaikuttavat täällä aika terveiltä, joten sormet ristissä toivon, että nyt on sairasteltu tarpeeksi vähään aikaan.


Johan venyi metritolkulla tämä postaus mutta tässä taisi olla kaikki tältä erää. Enää neljä viikkoa jouluun!