Elossa ollaan!

Taas on venähtänyt ihan luvattoman pitkä aika viime postauksesta. Ihan alkaa hävettää, mutta en nyt toisaalta jaksa kamalasti stressiäkään tästä ottaa. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä reilu kuukaudessa. Kävin kotona parin viikon lomalla jouluna ja takasin palasin reilu viikko sitten eli toinen päivä tammikuuta. Ennen lomaa olivat Lyonin kuuluisat Fête des Lumières valojuhlat, joissa oli upeita valoesityksiä ja ihan liikaa ihmisiä mulle näin suomalaisena.

Otin muutama viikko ennen joulua tavoitteeksi lukea ennen lopullista kotiinlähtöä
kaikki Harry Potterit englanniksi kun mun hostperheeltä sattuvat ne kaikki löytymään

Mun ehdottomasti lemppariesitys Fête des Lumièreillä oli tämä Lyon vanhan
kaupungin St Jeanin katetdraaliin tehty, jossa ei vähän ajan katsomisen jäkeen enää
tiennyt mikä oli oikeaa kirkonseinää ja mikä siihen heijastettua valoa

Ennen lähtöä vielä viimeisenä iltana sain maistiaisia ranskalaisesta jouluruoasta
ja ensimmäisen kerran elämässäni maistoin myös etanoita! En ala haukkumaan, mutta
eihän mikään kinkkua ja suomalaisia joululaatikoita voita...

Tätä fiilistä ei voi sanoin kuvailla kun pitkän
ajan päästä pääsee vihdoin kotiin!

Loma kotona oli lähes kaikkea, mitä olin odottanutkin. Heti kotisohvalle lösähdettyäni koko aika Ranskassa tuntui kuin unelta, ihan kun en olisi mihinkään ikinä lähtenytkään. Oli ihanaa nähdä taas oma perhe (myös teitä velikullat 💖), kaverit ja tietenkin tärkeimpinä rakas Teemu ja omat koirulit! Pääsin pitkästä aikaa ajamaan autolla ja pyörimään vanhoissa tutuissa paikoissa. Joulu oli ihana niinkuin aina, vaikka jotenkin jäi tuntumaan, että sitä omaa joulufiilistä ei ollut ihan niin paljon kuin yleensä, voi johtua siitä etten päässyt touhuilemaan niitä mun omia joulujuttuja marraskuusta asti kotona. Ruokia ja suklaata tuli kuitenkin syötyä ihan kiitettävästi ja matkalaukunkin vielä täytin kaikella mahdollisella suomalaisella syötävällä. Loma olisi kyllä voinut kestää pidempäänkin, tai vähän oli sellainen olo että olisi voinut jäädä nyt suoraan kotiinkin eikä olisi enää takaisin tarvinnut tulla. Mutta mulla on vielä hommaa ja nähtävää täällä, kyllä reilut kaksi kuukautta vielä jaksaa, varsinkin kun nyt on varmaa, että Teemu tulee tänne viikoksi kuukautta ennen kuin mun kotiinpaluu koittaa! 

Näille  karvaturreille oli taas rankkaa jättää heipat :'(

Paluu takaisin Ranskaan ei mennytkään ihan sitten helpoimman kautta. Teemu tiputti mut lentokentälle hyvissä ajoin paria tuntia ennen lennon alkuperäistä lähtöaikaa. Tein check-inin kentän aulassa automaatilla, jolta sain kuitenkin vain yhden lentolipun välille Helsinki-Pariisi, mutta en välille Pariisi-Lyon. Tällainen lievä panikoija kun olen luonnostani, nousi muutama tuskanhikipisara otsalle mutta ongelma selvisi kuitenkin muutamalta työntekijältä kysymällä ja lopulta sain lipun toisellekin lennolle. Turvatarkastuksesta läpi päästyäni etsin portin, jolta mun lennon oli tarkoitus lähteä. Huomasin lentoni olevan arviolta puoli tuntia myöhässä ja mulla oli alunperinkin vain tunnin vaihtoaika Pariisissa. Tässä vaiheessa sisäinen panikoijani alkoi jo itkeä. Ulkoisesti pysyin vielä suht tyynenä mutta pieniä paniikkiviestejä taisin laittaa. Kun arvioitu lähtöaika muuttui tunnin myöhemmäksi, alkoi jo pientä tärinää ilmetä, mutta onnekseni huomasin, etten ollut ainut matkalla Lyoniin joten salakuuntelin muiden keskustelua virkailijan kanssa ja kuulin hänen selvittävän meille muuta vaihtoehtoa. Kone Pariisiin oli kaiken lisäksi vielä ylibuukattu, mutta virkailija sai meille hommattua paikat Lontoon kautta Lyoniin. Mulle lyötiin siis käteen lippu Lontooseen Pariisin sijaan ja lähdin suunnistamaan kohti uutta porttia. 

Lontoon koneeseen päästyäni päätin ottaa pienet unet ja jonkun ajan päästä herättyäni huomasin, ettemme vieläkään olleet liikkeellä vaikka olisi pitänyt olla jo matkalla. Lopulta kone lähti myöhässä muistaakseni vähän vajaan tunnin joka johti siis pieneen reippailuun Lontoon päässä, sillä vaihtoaikaa oli n. 5 minuuttia siitä, kun olin päässyt koneesta ulos. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehdin koneeseen ja lopulta olin noin kaksi tuntia myöhemmin Lyonissa alkuperäisestä aikataulusta. Suomi ei vaan millään halunnut päästää musta irti :-)

Katsellaan vähän kuinka innoissani jaksan tänne kirjoitella, mutta ensi viikon viikonloppuna suunnataan suomiporukalla ja meksikolaisvahvistuksella Pariisiin eli viimeistään siitä sitten juttua!

Kuvia

Mulle on kertynyt vähän kaikenlaisia kuvia, joita oon ajatellut postailla tänne niin tässä nyt sitten pieni kuvapostaus mun viimeaikaisista touhuiluista

Tykkään tosi paljon kävellä tätä Saône-joen rantaa kun haen lapsia koulusta ja lähes poikkeuksetta joka päivä lähden vähä etuajassa kotoa, jotta ehdin kävellä eikä tarvitse mennä bussilla tätä matkaa.

Toissaviikonloppuna vierailtiin hostserkku-Hannan kotikulmilla pikkukaupungissa Viennessä, sympaattinen paikka, joka sijaitsee noin 20 minuutin junamatkan päässä Lyonista 

Viime lauantaina vierailtiin Lumière-museossa, talossa, jossa asuivat aikoinaan Lumièren veljeksen, jotka olivat ensimmäisiä elokuvantekijöitä ja kehittivät paljon elokuvauslaitteita ja -tarvikkeita. Myös talo oli aivan upea ja aikanaan Lyonin ensimmäinen talo keskusämmityksellä ja puhelimella jos oikein muistan

Tarviiko tästä edes kirjoittaa? Löysin yhdestä krääsäkaupasta Pandan lakuja kolmea eri makua!! 

Pitihän sitä nyt viime viikonloppuun suklaatakin sisällyttää ja suunnattiin siis sunnuntaina Tain L'Hermitage nimiseen kylään Valrhonan tehtaalle (lue: syömään suklaata niin paljon kuin napa veti ja se veti paljon). Hyvää oli suklaa mutta eihän se tietysti Fazeria voita...

Tain L'Hermitage oli myös oikein kiva pikkukylä, ps. bongaa hostserkku-Hanna!

Joulu on tullut Ranskaan ja se näkyy jokapuolella ehkä hieman yliampuvilla joulukoristeilla (tosta pianosta satoi siis vettä)! Meillä on myös täällä meillä joulukuusi jo kotona ja niin on lähes jokaisessa ranskalaiskodissa ja mä tahtoisin vain itkeä, ei sitä vielä kuulu laittaa! Meidän kuusen valot muuten vilkkuvat erivärisinä :-)

Riisipuurolounas itsenäisyyspäivän kunniaksi, tarjolla oli myös ruisnachoja ja 

Fazerin uutta joulusuklaata💖

Kuulumisia viimeajoilta

Tässä vierähtänyt nyt muutama hetki sitten viime julkaisun, mutta ilmeisesti Netflix on tuntunut tärkeämmältä kuin tänne raapustelu.

Kolmisen viikkoa sitten aloitin kielikoulussa täällä ja viikko on vielä jäljellä ja sitä enempää en siellä aio aikaani viettää. Vaikka ehkä olen vahingossa siellä jotain oppinutkin, en koe saaneeni koko rahalleni vastinetta, lysti kustantaa kuitenkin monta sataa euroa kuussa ja opetuksen laadusta en ole kovin vakuuttunut. Opettajista yksi on äärimmäisen ilkeä ja päätynyt unelma-ammattiinsa vain, jos se on haukkua muita ihmisiä. Olen kuullut useammasta kuin muutamasta opiskelijasta, jotka ovat itkeneet tunnilla tai sen jälkeen tämän opettajan ansiosta. Myös tehtävistä mulla on sellaista sanottavaa, että jos kaikissa Ranskan kouluissa ne ovat samaa luokkaa, niin en yhtään ihmettele, miksi Ranska ei ole Suomen tasolla kaikenmaailman oppilaiden testauksissa.

Paljon suklaata!

 Mulla on koulua 12 tuntia viikossa ja menin sinne lähinnä saadakseni jonkinnäköisen boostin ranskaani ja koska kaikki kaveritkin olivat siellä joka päivä niin mulla ei ollut juurikaan tekemistä päivisin. Nyt monella muullakin loppuu koulu joten mäkin heitän heipat sinne.

Näkymät 34. kerroksesta

Äiti ja isikin kävivät täällä pari viikkoa sitten ja oli ihanaa päästä esittelemään mun kaupunkia näin "paikallisena". Käytiin kaikki perusnähtävyydet läpi, syömässä ravintoloissa ja sattuipa juuri samalle viikonlopulle Lyonin Salon du Chocolat eli suklaamessut! Mun hostvanhemmat olivat Italiassa tuona viikonloppuna, mutta isovanhemmat olivat täällä meillä lasten kanssa ja kutsuivat mun vanhemmat lounaalle sunnuntaina ja vaikka isoisä puhuukin sujuvaa franglishia, sain toimia tulkkina eli laittaa ranskantaidot koetukselle. Ihan hyvin selvisin tilanteesta vaikka itse sanonkin, vaikka muutaman kerran piti pyytää muksuilta apua :-)

Lisää suklaata!

Mun vanhemmat yöpyivät Radisson hotellissa toisessa Lyonin pilvenpiirtäjistä (terveisin Wikipedia) ja 34. kerroksesta oli ihan hienot näkymät. Äiti kertoi, ettei ikinä ennen ole lomalle lähtenyt yhtä kevyellä varustuksella, sillä matkalaukku oli täynnä mun pyytämiä juttuja Suomesta, nyt on ruisleipävarastot täytetty, hapankorppua ja ruissipsejä unohtamatta sekä Fazerin joulukalenteri!

Ja vielä lisää suklaata!

Sairastelultakaan en ole välttynyt, musta tuntuu että oon täällä Ranskassa ollu enemmän kipeänä kuin Suomessa viimeisen muutaman vuoden aikana. Viimeviikolla mulla oli siis kuumetta yhtenä päivänä ja kaula tosi turvoksissa ja kipeä ja mukava au pair kun olen niin tartutin myös hostäidille saman. No siitä selvittiin kuitenkin muutamassa päivässä, mutta tällä viikolla mua on vaivannut nuha, en sitten tiedä onko tää sitä viimeviikkoista vai joku uusi jo. Myös lapsoset ovat olleet kipeinä, keskiviikkoaamu alkoi sillä, että mulle kerrottiin tytön oksentaneen yön aikana neljä kertaa ja aamulla vielä muutaman lisää.

Illalla tytölle oli noussut kuumettakin kunnioitettavat 39,5 astetta eli torstai tarkoitti mulle paljon Power rangerseja eikä koulua tai vapaata. Päivästä selvittyäni olin jo luottavaisin mielin, että tyttö menee kouluun seuraavana päivänä, oli kuitenkin ollut niin pirteä päivällä eikä merkkiäkään kipeänä olemisesta aamun oksentelun jälkeen. Perjantaiaamuna kuitenkin olin jo noussut kun hostäiti sanoi että voin mennä takaisin nukkumaan, kaikki ovat kipeinä eikä kouluun mene kukaan. Harmistuksissani jo valittelin etten jaksa kolmatta päivää putkeen sisälläoloa ja telkkaria mutta onnekseni myös isä oli kipeänä ja sain lähteä kouluun normaalisti, sanokaa mua huonoksi ihmiseksi, mutten ikinä ole ollut yhtä onnellinen siitä että joku on oksentanut! Nyt kaikki vaikuttavat täällä aika terveiltä, joten sormet ristissä toivon, että nyt on sairasteltu tarpeeksi vähään aikaan.


Johan venyi metritolkulla tämä postaus mutta tässä taisi olla kaikki tältä erää. Enää neljä viikkoa jouluun!

Löpinää lomasta

Pahoittelut pienestä postaustauosta, mutta näin lomalaisena on ollut niin hirveä kiire löhöillä ja hengailla kavereiden kanssa, että blogi on painunut vähän unholaan. Ja Amsterdamissakin on tullut käytyä tässä välissä, mutta siitä juttua myöhemmin kunhan saan aikaiseksi.

Kelataanpa vähän mitä kaikkea lomalla on ehtinyt tapahtua. Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä käytiin Aneten kanssa tutustumassa Île Barbeen, joka on pieni saari Saône-joessa Lyonin pohjoispuolella. Saarella on vanha luostari, joka on Wikipedian mukaan alunperin perustettu 500-luvulla eli suhteellisen vanha pytinki kyseessä. Luostari tosin ei ole enää toiminnassa ja oli aika rappeutuneen näköinen eikä saarella juuri mitään muuta ollutkaan, asukasluku on ehkä 10 ihmisen luokkaa. Hetken ihmeteltyämme jatkoimme siis matkaa joen toisella puolella olevaan kylään, joka oli tosi söpö. Alue kuuluu siis vielä Lyonin kaupunkiin, mutta tunnelma siellä oli ihan erilainen, ihan kuin olisi ollut jossain pienessä kylässä Ranskan maaseudulla. Turisteilun jälkeen suunnattiin Aneten kanssa meille myöhäiselle lounaalle ja päiväunille sohvalle muiden au pairien valittaessa töitä kun lapset ovat lomalla ja he joutuvat vahtimaan muksuja koko päivän...

Lauantaina mut suostuteltiin lähtemään kissakahvilaan. Päivän lopputulos: en vieläkään tykkää kissoista. Onhan ne ihan söpöjä, mutta kissojen vika on se, etteivät ne ole koiria. Hyvää ruokaa kahvilasta ainakin sai ja marenki-sitruunapiirakkaöverien jälkeen suunnattiin meille katselemaan leffoja ja viettämään tyttöjeniltaa.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta retkelle Beaujolais'n viinintuotantoalueelle. Retki oli Lyon International -yhdistyksen (?) järjestämä ja mukana oli kaksi bussilastillista porukkaa, suurimmaksi osaksi yliopistovaihtareita eli meininki oli äärimmäisen kansainvälistä. Ei sillä, että me suomalaiset oltaisiin kellekkään muulle juuri puhuttu kuin keskenämme...

Syksy se on saapunut Ranskaankin kuten väriloistosta voi päätellä

Maanantai oli ihan superlämmin täällä. Istuin sohvalla ja tavoilleni uskollisena en ollut poistunut sisätiloista siihen mennessä kun hostisä tuli kotiin lounaalle. Katselin ulos ikkunasta ja ajattelin, että onpa syksyisen näköistä, tarvitseekohan jo talvitakkia, jos ulos menee. Hostisä tuli kotiin shortseissa ja t-paidassa ja kertoi ulkona olevan 25 astetta lämmintä. Hetken tuijotettuani hämmentyneenä päätin että kaipa sitä täytyy mennä nauttimaan Suomen kesäsäästä ja hikihän siinä hommassa tuli! Onneksi nyt ollaan päästy takaisin mukavaan reilu kymmeneen asteeseen ettei tarvitse lyhytlahkeisia housuja kaivaa kaapinpohjilta.

Juu eipä ollut ilmoissa valittelemista

Sitten vähän katsausta tulevaan eli parin viikon päähän, jolloin mun äiti ja isi tulevat kylään! Pitää suunnitella hyvin mitä kaikkea voinkaan näyttää mun lempikaupungista! Lisäksi eilen ostin lentoliput kotiin jouluksi, johon on enää alle kaksi kuukautta :-)

Loma!

Iltapäivällä lykkäsin lapsoset isovanhempien riesaksi ja mulla alkoi kahden viikon loma! Aloitin käymällä luistelemassa Aneten ja muutamien kansainvälisten toverien kanssa, ja mahtuipa mukaan yksi kolumbialainenkin, joka ei ollut luistellut elämässään kertaakaan ennen tätä päivää. Lomalla aion ainakin käydä Amsterdamissa ja viiniretkellä, pitää vähän jotain tyttöjenillantynkää suomiporukalla ja mahdollisesti tuijotella vähän Netflixiäkin (lue: katsoa päivän aikana vähintään kaksi kautta jotain sarjaa putkeen).

Yli kuukausi Ranskassa ja nyt vasta söin ensimmäiset macaronit!

Viime viikonloppuna käytiin perjantaina elokuvissa katsomassa Tim Burtonin uusin elokuva eriskummallisista lapsista. Englanniksi onneksi, vaikka ranskankielinen versiokin oli tarjolla. Elokuva oli ihan ok, mutta parempiinkin olen kyllä törmännyt. Sen olen täällä huomannut, että mulla ei ole enää minkäänlaisia ongelmia englannin kielen kanssa, tietenkin sönkötän silloin tällöin, mutta ymmärtämisen ja ymmärretyksi tuleminen sujuu. Ei ehkä ihan sitä, mitä tulin täältä hakemaan, tarkoitushan oli oppia ranskaa... Vähän harmittaa, että nykyisessä perheessäni puhun lapsien kanssa englantia, mutta kun etsin perhettä silloisessa tilanteessani, koin ettei kieli ollut se asia, jossa kannattaisi alkaa nirsoilemaan. Aloitin puhua englantia vanhemmille, niin vaihtaminen tuntuu nyt kovin vaikealta. Mutta loman jälkeen aion tehdä asiaan muutoksen ja mennä kielikouluun! Tosin näillä näkymin vain kuukaudeksi, koska se lysti on niin tyyristä, että ei au pairin palkalla sitä kovin pitkään kustanneta. Vaikka shoppailua voisin ehkä yrittää vähän vähentää ja sillä säästää rahaa, mutta eihän se ole kivaa... Tarkoittaako se kun hakee lapsia koulusta ostoskassi kädessä ja hostlapsi kysyy "can you stop buying things?", että pitäisi rajoittaa? Ei kai.

Sushiravintola oli hauska kokemus, lautaset pyörivät liukuhihnalla ja siitä sai napata mitä halusi ja lopuksi maksettiin lautasten määrän ja värin mukaan kassalle

 Lauantaina kävin elämäni ensimmäisen kerran sushilla. En oikein ihastunut mutta ei se pahaakaan ollut. Jos pitää valita niin mielummin menen pizzalle.... :-) Sunnuntaina harrastettiin kulttuuria ja käytiin Musée des Confluencesissa. Museo oli äärimmäisen ufonnäköinen talo ihan lähellä kohtaa, jossa Lyonin läpi kulkevat joet Rhône ja Saône yhdistyvät. Museossa oli monenlaista näyttelyä, tanssista ja kengistä evoluutioon ja kuolemanjälkeiseen elämään. Siellä asusti jopa, nyt tosin enää vain luurankona, valtava mammutti, joka oli löydetty 1800-luvulla vain muutaman kilometrin päästä sen nykyisestä sijainnista, eli ihan täältä Lyonista! Melkein voin kuvitella täällä mammutteja nykyäänkin.

Pitipä sitä muutama turistikuvakin ottaa. Taustalla museo, joka mielestäni ainakin muistuttaa avaruusalusta... Sen vielä sanon, että oon niin onnellinen näistä tyttösistä, joiden kanssa saan täällä viettää aikaa, gros câlin!

Tästä kuvasta kerrottakoon, että harrastin samaa myös pienempänä, eli
kiipeilin paikkoihin, joista alastulo olikin hieman vaikeampaa...

Friyayy

Viikonloppu on käsillä! Huomattavasti helpompaa nousta sängystäkin aamulla kun on perjantai :-)

Tänään käytiin Aneten ja Hannan kanssa uimassa Rhône-joen rannalla olevalla uima-altaalla. Ihan mukavaa oli mutta harmiteltiin lilluttelualtaan puutetta, sillä auki oli ainoastaan tuo kuvassa näkyvä pitkä, oikeaan uimiseen tarkoitettu allas. Yllättävän paljon oli uimareita liikkeellä perjantaina puolenpäivän aikaan, allas oli niin täynnä että jouduttiin miettimään että mahdutaanko sekaan ollenkaan. No, sopu sijaa antaa ja löydettiin sopiva lilluttelutila kulmasta, kerran jaksettiin jopa uida allas päästä päähän (se allas oli pidempi kuin mihin ollaan totuttu, se oli rankkaa!). Vaikka olikin lämmin, altaalla tuuli aika viileästi joten ei hirveän paljon tuntia pidempään jaksettu olla.

Ihan mukavat maisemat polskutteluun

Täällä on ollut nyt kaksi viimeistä päivää lämpimiä ja shortseilla on ollut käyttöä. Tänään metroon mennessä muistin, että olin aikonut vaihtaa paidan lyhythihaiseen ennen lähtöä ja unohtanut. Siinä sitten harmittelin ohutta pitkähihaista paitaani kun aloin katselemaan ympärilleni ja huomasin, että lähes kaikilla "paikallisilla" oli päällä pitkät housut, takit ja neuleet. Kai se on sitten syksy.

Tänään on vielä suunnitelmissa suunnata vähän kansainvälisemmällä porukalla koluamaan Lyonia ja huomenna suunnataan Hannan ja Tildan kanssa Ikeaan. Onhan se melkein suomalainen. Lisäksi ensi viikonloppuna lähdetään matkaan kohteena Milano! Meitä on lähdössä Lyonista kolme tyttöä eli tutuiksi tullee Tilda, Anette ja Hanna, Geneven nurkilta neljä ja Pariisin suunnalta neljä. Toivotaan että kaikki menee hyvin, alan jo olla ihan innoissani.

Parc de la Tête d'Or

Varoitus, kunnon kuvapläjäys tiedossa!

Eilen kävin tutustumassa yhteen Lyonin nähtävyyteen eli Parc de la Tête d'Or -nimiseen puistoon ja ihastuin ikihyviksi! Kyseessä on siis upea puisto noin 10 minuutin kävelymatkan etäisyydellä mun kodista täällä. Pienellä googlettelulla selviää, että puistolla on kokoa reilut sata hehtaaria ja sinne mahtuu eläintarhakin.

Eilen tein siis kuten useat lyonilaiset eli kävin lenkkeilemässä puistossa. Koko ajan silmien eteen tuli jotain uutta ja niin kaunista ihmeteltävää etten muistanut edes että juokseminen (näin mun tapauksessa lue: juuri ja juuri hölkäksi laskettava liikkumismuoto) on kovin rankkaa. Tänään palasin puistoon tällä kertaa ihan kävellen ja kamera kourassa napsimassa kuvia. Vaikka en ihan osannut mun kuvaajantaidoilla ja -välineillä vangita kaikkea sitä kaunista ja ihanaa mitä puistosta löytyi,tässä kuitenkin onnistuneimmat otokset!

 Käppäilin puistossa menemään ja kappas, vastaan tuli kirahveja! Moikkasin uusia tuttavuuksia ja jatkoin matkaani kun seuraavaksi matkan varrella oli flamingoja. Niitä ihmeteltyäni tuli vielä nähtyä mm. krokotiili, seepra ja leijona. Ja suunnitelmissa oli alunperin eläinten osalta seurata enimmäkseen sorsien ja pulujen touhuja. Eikä tämä lysti maksanut ainakaan näin syksyllä mitään, kesästä en uskalla mennä lupaamaan.

Mahtaa olla helppoa pysyä hoikkana kun syöminen on noin hankalaa, itsellä tuntuu olevan
kädet vähän turhankin lähellä suuta

Löysin vielä kauniin puutarhan ihan viimemetreillä

Mun uusi koti numéro 2

Tästä alkaa toinen yritys. Muutin eilen tänne mun uuteen perheeseen ja huomenna on eka työpäivä eli kodittomana eläminen on nyt saatu päätökseen. Viikossa ehti tapahtua niin paljon. Tuntuu että etsin perhettä tosi kauan, vaikka todellisuudessa uuden löytämiseen meni vain 4 päivää. Tasan viikko sitten olin juuri saapunut Lyoniin ja suunnitelmat jatkosta olivat ihan auki. Nyt viikkoa myöhemmin mulla on uusi perhe, uusia ystäviä ja uusi kotikaupunki. Hullumminkin voisi asiat olla.

Perjantaina olin Anetella yötä ja käytiin vähän katsastamassa Lyonin yöelämää isomman tyttöporukan kanssa. Mukana oli meidän lisäksi saksalaista, itävaltalaista, meksikolaista, espanjalaista ja yksi tanskalainenkin mahtui mukaan. Tytöt olivat tavanneet toisensa kielikoulussa ja oli kyllä mukavaa tavata uusia ihmisiä ja kaikki vaikuttivat vielä niin kivoilta! Vielä ei sellaista tosi hyvää menopaikkaan löydetty mutta onhan tässä aikaa. Yöllä ei juuri julkiset kulkeneet joten kokeiltiin Aneten kanssa ensimmäistä kertaa Uberia ja hengissä päästiin perille asti. Eilen oltiin yhdellä meksikolaisella tytöllä syömässä niin hyvää illallista. Mukava ilta meni nopeasti jutustellessa.

Näkymät Fourvièrelta kaupunkiin

Tänään käytiin Hannan (joka on mun perheen isän siskon perheen au pair!) kanssa Fourvièren kirkon pihalla kuikuilemassa maisemia. Kirkkoon olisi pitänyt jonottaa 15-20 minuuttia joten säästettiin se myöhemmäksi. Maisemien ihastelun jälkeen käveltiin takaisin kaupunkiin ja päädyttiin lopulta Part Dieun ostoskeskukseen sompailemaan. Ostettiin myös crêpet Nutellalla, ja saatiin varmaan vuoden Nutella-annostukset kerralla. Crêpen syöminen osoittautui muuten älyttömän vaikeaksi. Oon aika varma, että kun menen pesemään naamaa kohta, löytyy Nutellaa vielä tukastakin.

Mun tää nykyinen perhe on niin vastakohta sille edelliselle! Esimerkiksi eilen kun ajattelin, että jään kotiin enkä menekään illalliselle sillä en halua olla epäkohtelias ja vain tiputtaa kamat huoneeseen ja kadota samantien mutta hostisä sanoi ettei nuori niinkui mä voi hengailla vanhojen ihmisten kanssa lauantai-iltana, joten mä sitten lähdin. Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä perheestä ja kaupungista ja kaikesta mutten uskalla intoilla liikaa etten manaa koko juttua...