2 viikkoa lähtöön

Hiukan on ollut hiljaista täällä blogin puolella mutta eipä mulle ole tapahtunutkaan juuri mitään uutta lähtöön liittyen ja epäilen, että kukaan haluaisi lukea mun Netflixin suurkulutuksesta ja kassallaistuskelusta. Kuten jo otsikostakin voi päätellä, lähtö lähenee ja jännitys kasvaa. Työvuoroja on jäljellä enää 6 ja viikkoja tosiaan tasan kaksi.

Ostin (vaan vähän heräteostoksena) tosi söpön matkalaukun!

Vielä on muutamia juttuja hoidettavana ennen lähtöä ja ihan hyvin oon saanutkin hommia järjestykseen, mm. uusien silmälasien tilaus kun edelliset on hävinneet kuin tuhka tuuleen, toivottavasti niiden kohtalo selviää vielä joskus.

Tänään puhuttiin perheen kanssa Skypessä ja vaikka ehkä vähän paremmalla menestyksellä kuin viimeksi niin aikamoista räpellystähän se oli ja teki mieli vääntää pikkuitkut... Vielä joku päivä osaan puhua ranskaa ilman että joka toinen sana on öö! Tässä kaikki tältä erää, palaillaan kun on lisää juttua kerrottavana.

Tässä aamun fiiliksiä kun hostäiti ehdotti Skypepuhelua

Kysymyksiä, kysymyksiä

Mulla on niin paljon kysymyksiä. Osa selvitettävissä pienellä googlailulla, osa selviää vasta ajan myötä, jos silloinkaan.

Saanko mä kavereita?
Voiko vettä juoda hanasta?
Onko siellä hirveän vaikea ajaa autolla?
Onko siellä hyvä kuntosali ja voinko käydä spinningissä, jonka kanssa meillä on erittäin vahva viha-rakkaussuhde? Jaksanko mä käydä siellä salilla?
Opinko mä juomaan viiniä ja syömään juustoja?
Osaanko mä teititellä oikein?
Kuka värjää mun tukan jos Anna tai Pinja ei oo sitä tekemässä?

Näitä pikkuveijareita tulee ikävä siitä ei ole epäilystäkään

Entä jos unohdan tehdä jonkun ilmotuksen ja saan turpaan joltain virastolta?

Mitä jos ne lapset ei tottele yhtään?
Kuinka nopeasti tulee ekat itkuraivarit kun en ymmärrä mitä mulle puhutaan enkä osaa sanoa mitään järkevää?
Miten pärjään kun mun rakas jää armeijaan ja mä lähden monen tuhannen kilometrin päähän?
Entä jos se perhe ei olekaan yhtään kiva?
Toisaalta, entä jos kaikki meneekin hyvin ja stressailin turhia?                                                   

Ja lopuksi se tärkein eli syökö ne kissat mut siellä??

kuva täältä

Piirakkatalkoot!

Tässä yksi päivä tehtiin mun ystävän Tildan kanssa karjalanpiirakoita harjoitusmielessä että osataan sitten tehdä niitä omille hostperheille kunhan sinne asti päästään. Tilda lähtee elokuun loppupuolella Lyoniin au pairiksi eli suunnilleen samassa veneessä ollaan. On ihanaa intoilla yhdessä lähdöstä ja jutella omista odotuksista ja huolenaiheista.

Kerran elämiemme aikana ollaan näitä tehty aiemmin, kotitaloustunnilla yläasteella ehkä viitisen vuotta sitten. Piirakoiden leipomisessa käytettiin Marttojen ohjetta (löydät sen täältä) ja hyvin onnistui. Eihän ne ihan samalta näytä kuin kaupasta ostetut mutta ei se makuun vaikuta! Ainut korvantaakse muistiin laitettava asia on, että pitää muistaa laittaa riisipuurotäytteeseen  vähän enemmän suolaa, se jäi tällä kertaa vähän mauttomaksi mutta kyllä noita nälkäänsä syö... Ja jos ei ranskalaisille maistu niin onneksi mä syön!

Vielä vähän itsetehtyä munavoita päälle ja voilà!

Tehtävää ja tunnelmia

Lentolippu on ostettu. 5. syyskuuta vähän ennen puolta päivää mun pitäisi olla Geneven lentokentällä, josta mun hostäiti tulee hakemaan mut. Kelaan on ilmoitettu muutosta ja autokoulun viimeinen vaihe on hoidossa. Paljon on vielä tehtävää mutta jonkin verran on jo myös tehty. Olo on tosi hassu. Toisaalta en millään malttaisi odottaa syyskuuhun, toisaalta en haluaisi että se ikinä tulisikaan. Mutta sitten taas mä haluaisin jo mennä. Mä luulen, että fiilikset vaihtuu vielä aika moneen kertaan ennen lähtöä.

Oon yrittänyt tehdä listaa tärkeistä asioista, jotka pitää hoitaa ennen lähtöä. Mä olen yrittänyt googlailla mitä kaikkea pitäisi ilmoittaa yms. mutta aika heikoilla tuloksilla, näillä siis mennään ja toivotaan ettei joku tärkeä juttu puutu.

Onneksi on vielä hyvin aikaa, en aio ottaa stressiä. Näihin tunnelmiin, bonne nuit!

PS. Miten aina kun luen/kuulen sanat "to do", mulla alkaa soimaan päässä Vaaleanpunaisen pantterin tunnari?