Sateinen keskiviikko

Keskiviikko on yleisesti Ranskassa au pairin painajaispäivä sillä lapset ovat silloin koko päivän kotona (koulua on yleensä vain puolikas päivä ja joissain yksityiskouluissa, kuten mun lasten, ovat keskiviikot kokonaan vapaita) ja vähempikin käy hermoille kun on kaksi nahistelevaa lasta vahdittavana koko päivän joille pitäisi keksiä tekemistä. Tänään oli kuitenkin toinen juttu enkä vieläkään koe olevani yliväsynyt ja valmis kaatumaan sänkyyn samantien illallisen jälkeen.

Mulle on annettu ohjeeksi, että lapset saavat pelata Nintendo DS:llä 45 minuuttia päivässä ja katsoa telkkaria noin tunnin verran. Ja nehän ovat tietenkin ainoita asioita joita he haluavat tehdä ja mikään muu ei kelpaa.

Keskiviikkoisin lapsilla on tennis aamupäivällä, jossa eivät he kuitenkaan ole käyneet reilu kuukauteen, sillä tässä oli parin viikon lomat välissä, ja koska Ranskassa ei urheilua voi harrastaa jos on pieninkin mahdollisuus siihen, että sataa. Siis mitä? En ole uskaltanut kysyä, että miten se sade urheilua nyt niin paljon haittaa että ei maksettuun harrastukseen voi mennä. No ei tietenkään varmaan joka perheessä mutta tässä mun ja muutamassa muussa, joista olen kuullut.

Tänään tosissaan jopa satoi vettä aamupäivällä, joten emme tietenkään menneet tennikseen vaan olimme kotona. Yllätyksekseni kello kymmeneltä kun lapset olivat jo ylittäneet telkkariaikansa suostuivat sulkemaan töllöttimen suhteellisen ripeästi ja tulivat auttamaan mua valmistelemaan papuja lounaalle. Suuremmitta sanomisitta tyttö alkoi tekemään myös kotitehtäviään ja jopa keskittyikin hienosti. Olin ihan ällikällä lyöty.

Kun läksyjen jälkeen oli jo DS aikakin käytetty, yritettiin etsiä origamipapereita jostain laatikon uumenista, jotta olisimme päässeet harjoittelemaan niiden vääntämistä tytön syntymäpäivälahjaksi saadun kirjan mukaan. Papereita ei löytynyt mutta Monopoli kyllä, jolla saatiin hyvät pelit käyntiin koko loppupäiväksi. Peli on vielä kesken, mutta aika pahalta näyttää mun kannalta...

Välipalaksi leivottiin vielä yhdessä vohveleita muksujen kanssa ja vieläkin he käyttäytyivät hyvin ja tottelivat melkein heti. Olin ihan varma että nyt on maailmanloppu lähellä. Päivän ensimmäiset itkut väännettiin vasta viiden jälkeen kun oli aika lähteä kävelemään lasten toiseen harrastukseen vajaan kilometrin päähän kotoa. Huokaisin helpotuksesta, ei tämä maailma vielä tähän lopu.

Kävelymatkalla sitten tapeltiinkin jo totuttuun tapaan jottei päivä olisi liian täydellinen ollut. Jos oikein laskin, niin kolmet itkut tänäänkin, jonkunlainen ennätys sen on pakko olla, yleensä sitä tuherretaan vähintään viitisen kertaa päivässä. Ei sille aina tarvitse olla edes mitään kunnon syytä, riittää että veli vähän tökkäisee tai äiti on vessassa eikä tule heti halimaan, kyllä siinä on aihetta ihan riittävästi. Pitäisi alkaa kirjoittaa ylös hauskimmat syyt ja tehdä niistä ihan oma postaus, niin huvittavia ovat välillä.

Illan viimeisiä hommia oli vielä lasten suihkuunmeno ja sieltä poissaaminen. Poika hoitaa hommat yleensä tosi itsenäisesti ja harvemmin tarvitsee montaa kertaa pyytää menemään suihkuun, mutta tuo tyttö onkin sitten ihan oma juttunsa. Mikä ensin siinä suihkuun menemisessä on niin vaikeata kun sieltä ei sitten kuitenkaan suostuta tulemaan pois? Muutaman kerran oon tehnyt vaan ilkeästi niin, että oon kääntänyt vesihanan kylmälle ja kyllä sieltä sitten on aika reippaasti poistuttu...

Tänään satoi jopa jotain lumiräntää, vaikkei se kuvassa näykkään

Huomenna viimeinen päivä ennenkuin koittaa viikonloppu, sillä perjantaina on jonkinsortin vapaapäivä Ranskassa ja vanhemmillakin on vapaata. Ja ylihuomenna äiti ja iskä tulee tänne! Saan olla taas hetken äitin iso tyttö ja isin pikku vauva t. Tuuli 5v :-)