Kuulumisia viimeajoilta

Tässä vierähtänyt nyt muutama hetki sitten viime julkaisun, mutta ilmeisesti Netflix on tuntunut tärkeämmältä kuin tänne raapustelu.

Kolmisen viikkoa sitten aloitin kielikoulussa täällä ja viikko on vielä jäljellä ja sitä enempää en siellä aio aikaani viettää. Vaikka ehkä olen vahingossa siellä jotain oppinutkin, en koe saaneeni koko rahalleni vastinetta, lysti kustantaa kuitenkin monta sataa euroa kuussa ja opetuksen laadusta en ole kovin vakuuttunut. Opettajista yksi on äärimmäisen ilkeä ja päätynyt unelma-ammattiinsa vain, jos se on haukkua muita ihmisiä. Olen kuullut useammasta kuin muutamasta opiskelijasta, jotka ovat itkeneet tunnilla tai sen jälkeen tämän opettajan ansiosta. Myös tehtävistä mulla on sellaista sanottavaa, että jos kaikissa Ranskan kouluissa ne ovat samaa luokkaa, niin en yhtään ihmettele, miksi Ranska ei ole Suomen tasolla kaikenmaailman oppilaiden testauksissa.

Paljon suklaata!

 Mulla on koulua 12 tuntia viikossa ja menin sinne lähinnä saadakseni jonkinnäköisen boostin ranskaani ja koska kaikki kaveritkin olivat siellä joka päivä niin mulla ei ollut juurikaan tekemistä päivisin. Nyt monella muullakin loppuu koulu joten mäkin heitän heipat sinne.

Näkymät 34. kerroksesta

Äiti ja isikin kävivät täällä pari viikkoa sitten ja oli ihanaa päästä esittelemään mun kaupunkia näin "paikallisena". Käytiin kaikki perusnähtävyydet läpi, syömässä ravintoloissa ja sattuipa juuri samalle viikonlopulle Lyonin Salon du Chocolat eli suklaamessut! Mun hostvanhemmat olivat Italiassa tuona viikonloppuna, mutta isovanhemmat olivat täällä meillä lasten kanssa ja kutsuivat mun vanhemmat lounaalle sunnuntaina ja vaikka isoisä puhuukin sujuvaa franglishia, sain toimia tulkkina eli laittaa ranskantaidot koetukselle. Ihan hyvin selvisin tilanteesta vaikka itse sanonkin, vaikka muutaman kerran piti pyytää muksuilta apua :-)

Lisää suklaata!

Mun vanhemmat yöpyivät Radisson hotellissa toisessa Lyonin pilvenpiirtäjistä (terveisin Wikipedia) ja 34. kerroksesta oli ihan hienot näkymät. Äiti kertoi, ettei ikinä ennen ole lomalle lähtenyt yhtä kevyellä varustuksella, sillä matkalaukku oli täynnä mun pyytämiä juttuja Suomesta, nyt on ruisleipävarastot täytetty, hapankorppua ja ruissipsejä unohtamatta sekä Fazerin joulukalenteri!

Ja vielä lisää suklaata!

Sairastelultakaan en ole välttynyt, musta tuntuu että oon täällä Ranskassa ollu enemmän kipeänä kuin Suomessa viimeisen muutaman vuoden aikana. Viimeviikolla mulla oli siis kuumetta yhtenä päivänä ja kaula tosi turvoksissa ja kipeä ja mukava au pair kun olen niin tartutin myös hostäidille saman. No siitä selvittiin kuitenkin muutamassa päivässä, mutta tällä viikolla mua on vaivannut nuha, en sitten tiedä onko tää sitä viimeviikkoista vai joku uusi jo. Myös lapsoset ovat olleet kipeinä, keskiviikkoaamu alkoi sillä, että mulle kerrottiin tytön oksentaneen yön aikana neljä kertaa ja aamulla vielä muutaman lisää.

Illalla tytölle oli noussut kuumettakin kunnioitettavat 39,5 astetta eli torstai tarkoitti mulle paljon Power rangerseja eikä koulua tai vapaata. Päivästä selvittyäni olin jo luottavaisin mielin, että tyttö menee kouluun seuraavana päivänä, oli kuitenkin ollut niin pirteä päivällä eikä merkkiäkään kipeänä olemisesta aamun oksentelun jälkeen. Perjantaiaamuna kuitenkin olin jo noussut kun hostäiti sanoi että voin mennä takaisin nukkumaan, kaikki ovat kipeinä eikä kouluun mene kukaan. Harmistuksissani jo valittelin etten jaksa kolmatta päivää putkeen sisälläoloa ja telkkaria mutta onnekseni myös isä oli kipeänä ja sain lähteä kouluun normaalisti, sanokaa mua huonoksi ihmiseksi, mutten ikinä ole ollut yhtä onnellinen siitä että joku on oksentanut! Nyt kaikki vaikuttavat täällä aika terveiltä, joten sormet ristissä toivon, että nyt on sairasteltu tarpeeksi vähään aikaan.


Johan venyi metritolkulla tämä postaus mutta tässä taisi olla kaikki tältä erää. Enää neljä viikkoa jouluun!