Amsterdam osa 2

Ensimmäisen osan löytää täältä

Ensimmäinen osa jäi äärimmäisen jännittävään kohtaan, sillä olimme juuri suuntaamassa lounaalle. Ruokapaikaksi valikoitui joku vähän Vapianontyylinen pastapaikka, olen pahoillani mutta en nyt juuri muista nimeä vaikka voisinkin paikkaa suositella. Pasta oli hyvää ja tunnelma mukava, mutta päätettiin, että tämän jälkeen ei sillä reissulla enää käydä italiaista ruokaa syömässä. Laskua tuodessa tarjoilija kysyi meiltä, että ollaanko me Suomesta. Vähän hämmentyneinä myönnettiin että joo, ollaan, mistä tiesit. Tarjoilija kertoi, että hänellä on virolainen vaimo ja sitä kautta suomalaisia ystäviä, ja olin lausunut sanan penne niin vakuuttavasti tuplaännällä (NN), että samantien jäätiin kiinni.

Lounaan jälkeen lähdettiin lompsimaan pitkää markkinakatua pitkin ja ihmettelemään kaikkea siellä myytävää. Muutamat tuliaiset ja vähän suklaata tarttuivat matkaan markkinoilta, mutta ei siellä sitten juurikaan mitään kovin ihmeellistä ollut. Markkinat koluttua palailtiin takaisin hostellille ottamaan pienet nokkaunet (minä) ja vähän laittautumaan (kaikki) ennen uudelleen ulosmenoa.


Mun nukkuessa Tilda oli googlaillut ravintoloita ja päätynyt yhteen mukavankuuloiseen hamppariravintolaan (sori mutta en muista senkään nimeä...), johon sitten suunnattiin, kun naamat oli saatu kuntoon. Hieman oli vaikeuksia löytää ravintolaa, kun kerran oltiin jo ohi kävelty, mutta löytyi se sitten vihdoin. Paikka oli hauska, sisustus ei ihan samanlaista kuin joka ravintolassa ja burgeritkin olivat saaneet nimensä kuuluisten drag queenien mukaan. Mutta kuten lounaallakin, ruoka oli hyvää eikä missään valittamista ja sattuipa viereiseen pöytäänkin suomalaispariskunta. Mahat täynnä hamppareita lähdettiin tällä kertaa vaeltamaan kohti punaisten lyhtyjen aluetta, sillä pitihän sekin nyt nähdä, kun kerran Amsterdamiin asti oltiin päädytty. Hetken ihmeteltyämme jatkettiin vielä matkaa pubiin yksille ja taidettiinpa jäätelötkin hakea vielä ennen nukkumaanmenoa samasta paikasta kuin edellisenä päivänä vohvelit.

Herkkuranskikset

Seuraavana päivänä hyvän aamupalan jälkeen oltiin päätetty harrastaa vähän rahantuhlausta (ihan kun sitä ei olisi jo muuten mennyt tarpeeksi) ja mennä shoppailemaan. Jonkin verran tuli löytöjä (mulle) ja rahaa paloi (mulla), mutta hyvä mieli jäi kun sai taas uusia kivoja kuteita, vaikka Forever21:n alennusrekeillä meinasi epätoivo iskeä :-) Kaikki se tuhlailu poltti niin huimasti kaloreita, että ehti hirveä nälkä iskeä ja päätettiin syödä lounaaksi niitä kuuluisia hollantilaisia ranskalaisia. Ja niin kova oli nälkä, että kaikille piti isot ranskikset saada, vaikka keskikokoisetkin olisivat riittäneet ihan hyvin. Niin pahoja ranskisövereitä en ole eläessäni vetänyt vaikka en päässyt kuin puoleen väliin ranskistuubia. Vähän teki pahaa heittää pois hyvää ruokaa, mutta siinä tilassa ei olisi mennyt enää pienintäkään palaa. Syötyämme palailtiin takaisin kämpille, joissa menin pienille päiväunille, vaivuin syvään ranskiskoomaan ja heräsin kaksi tuntia myöhemmin tyynynkuva poskessa, vaikka juuri ennen nukahtamista olin kehunut kuinka en ikinä nuku kuin 20-30 minuuttia päiväunia....

Vaikka oonkin aito joulutonttu henkeen ja vereen asti,
ei mustakaan jouluvaloja nyt vielä lokakuun loppupuolella kuulu laittaa

Koomasta herättyäni lähdettiin sitten mihinkäs muuallekaan kuin syömään, tosin ensin käytiin vähän hakemassa evästä bussimatkalle kaupasta. Ruokapaikaksi valikoitui lähellä hostellia oleva intialainen ravintola, josta sieltäkin sai, yllätys yllätys, hyvää ruokaa! Jälkkäriksi haettiin jo tutuksi tulleesta paikasta kolmantena iltana putkeen tällä kertaa frozen yogurtia, joka oli hirveän kallista, eikä edes hyvää. Ainut rahanmeno, jota kadun koko reissusta :-( Tätä myöten reissu alkoi olla sitten Amsterdamin osalta taputeltu, seuraavana päivänä aamupalan jälkeen käytiin vähän kävelemässä Vondelparkissa, joka on kaunis iso puisto Amsterdamissa ja ihan meidän hostellimme vieressä. Huoneenluovutuksen jälkeen oli luvassa kamojen keräämistä ja ratikalle suuntaamista, jota seurasi 9 tuntia bussissa pelkkää kidutusta. En ole ikinä kokenut sellaista kipua elämäni aikana kun sen 9 tunnin aikana, jolloin nousin kerran seisaalleen käydäkseni (ällöttävässä) bussin vessassa. Pariisiin päästyämme oltiin jo aika ryytyneitä ja Ada onnekas pääsi siitä jo suuntaamaan kotiin, kun mulla ja Tildalla oli vielä 6 tuntia bussia jäljellä. Pariisi-Lyon matka sujui onneksi paljon joutuisammin ja suurimmaksi osaksi nukkuen ja kotioven sain vihdoin auki vähän jälkeen viiden lauantaiaamuna.

Hyvä reissu oli ja mitään en kadu (paitsi sitä frozen yogurtia) ja uusiksi voisin ottaa, tosin vähän saattaisin matkustusmuotoa miettiä uudelleen. Kiitos Tilda, Ada ja Amsterdam :-)